Sivut

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kokemuksia ja ajatuksia Vedic art -tekniikasta

Vedic art menetelmä sopii kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita taiteen tekemisestä ja luovuudesta: taiteen ammattilaisille ja harrastajille.

Ammattilaisille Vedic art menetelmä syventää suhdetta omaan taiteen tekemiseen. Menetelmä sopii myös henkilöille jotka eivät ole ikinä maalanneet/piirtäneet, sillä Vedic artissa ei ole tärkeää "taiteellinen lahjakkuus" ja tekniikka, vaan kurssilla
keskitytään luovuuden löytämiseen meistä itsestämme. Todellinen luovuus, joka kumpuaa meidän sisältämme ja koko luomakunnasta ei ole riippuvainen taidosta ja osaamisesta.

Menetelmä keskityy kuvan tekemiseen eli prosessiin.
Tämä on ero "taidekoulutuksen" ja "uuden taidekoulutuksen, eli Vedic artin" -välillä. Kuva syntyy luovan prosessin tuloksena ilman että sitä erikseen suunnitellaan. Maalauksen voi esimerkiksi kääntää keskenkaiken. Kun yhteys omaan luovuuteen alkaa hahmottua, alkaa kuvia muodostua ja tulvia kankaalle värien seasta kuin itsestään.

Taidekoulussa aloitamme taiteen opiskelun mallien ja muotojen jäljentämisellä. Veda taiteessa aloitetaan luovuudesta.
Kun taidekoulussa opiskelija on oppinut harjoittamaan opetettua tekniikkaa parhaalla mahdollisella tavalla,  hän voi myöhemmin eli taidekoulusta valmistuttuaan, omassa työssään harjoittaa luovuuttaan parhaan osaamisen mukaan. Tällöin voi olla kuitenkin kovin vaikea osata irrottautua normeista ja säännöistä. 
 Tällaisia henkilöitä, taiteen ammattilaisia, Taiteen ammattilaisia saapui kesäisin Öölantiin Kurtin oppiin,Kurt kirosi kaksiviikkoa Öölannissa, sillä oppilaille ei tapahtunut mitään!


Kun henkilö pääsee irti säännöistä alkoi tapahtua. Mutta ensin pitää unohtaa oppimansa.Taiteen normit ja säännöt eivät päde Vedic artissa. -Vapaus pätee. Sillä taiteilijan kuuluu olla vapaa!


Vedic art ei ole nimestään huolimatta ismi, filosofia kuin uskontokaan. Se on vapaa kaikista organisaatioista. Vapaana kaikesta! 
Sellaisena Vedic art menetelmän luoja, isähahmo, Kurt
Källman sen halusikin säilyttää. Hän sanoi aina: "Taiteen ja taiteilijan kuuluu olla vapaa. Siitä henkilö tietää, että hän on taiteilija, kun rajoitteet ja säännöt ahdistavat häntä."


Vedic art on vahva menetelmä. Siitä puhutaan yleensä puhdistavana kokemuksena. Terapiamuoto Vedic art ei kuitenkaan ole!  Vaikka menetelmässä voidaankin sukeltaa syvälle itseemme ja joillekkin sisäisen kuvan tekeminen käy terapiasta. "Kun taideteosten
lähteenä käytetään omaa sisintä, tällöin on hyvin luonnollista käydä läpi omaa elämäänsä eli tämän hetken tilannetta, menneisyyden tapahtumia, traumoja ja menetyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaista taideterapiaa, jossa opettaja 
terapoisi tai analysoisi töitä. Vedic Artissa jokaisella on oikeus nähdä teoksissaan mitä haluaa ja peittää ne asiat, joita ei halua kohdata. Maalaaminen muuttaa joka tapauksessa suhdetta aiheena oleviin asioihin, se antaa uutta näkökulmaa ja lieventää voimakkaimpia tunteita."
Vedic art menetelmää voi käyttää itsetuntemuksen lisäämiseksi itsehoitomenetelmänä vaikeiden elämäntilanteiden ja tunteiden kohtaamisessa. Sen on tutkittu myös purkavan stressiä kehosta.



"Vedic Art tuntuu kiinnostavan etenkin elämänsä käännekohtaan edenneitä. Kursseille hakeutuvat usein ihmiset, jotka ovat umpikujassa nykyisen elämänsä tai uransa kanssa.He etsivät jotain uutta tai haluavat herätellä jumiin jääneen luovuutensa. Kurssi antaakin usein heille rohkeuden tehdä tarvittavat muutokset elämässä."





Peruskurssilla maalaaminen tapahtuu,että prinsiipin nimi luetaan ääneen ja annetaanohjeistus jonka jälkeen jokainen saa maalata vapaasti sen perusteella. Prinsiipin maalaamisen
jälkeen annetaan luento prinsiipistä. Vedic art peruskursseilla töitä ei arvostella, eikä maalaamiseen myöskään pakoteta millään lailla.Menetelmässä pyritään vapauteen.



Marjo Akkanen: Paikka Avaruudessa 2011

            KOKEMUKSIA VEDIC ART -MENETELMÄSTÄ 




Aloitin Vedic art opinnot viikonloppukursseina 2000 -luvun alkupuoliskolla.

Olin aikaisemmin lukennut menetelmästä lehdestä ja innostunut peruskurssille tulosta, en vain tiennyt kuka ja missä peruskursseja järjestettäisiin.
Vedic art oli ensimmäinnen  linkki taiteen pariin. Sitä ennen en ollut koskaan haaveillut taiteen tekemisestä  ja sen harrastamisesta, puhumattakaan taidekoulutuksesta ja urasta taiteilijana.

Kesä kului ja taisipa käydä jopa niin, että olin unohtanut kurssihaaveeni. Puolivuotta myöhemmin minun huomioni  kuitenkin herätti mielenkiintoinen ilmoitus: LUOVUUSKURSSI. -VEDIC ART PERUSKURSSI. -Tässä se nyt oli. Kurssi jolle olin halunnut ja haaveillut.

Kurssi järjestettäisiin Lahdessa, Yli-Marolan kotieläinpihalla. -Matkakaan kotoa ei olisi siis pitkä, mutta ajattelin ennen soittamista yhteyshenkilölle, että jos kurssi on yli 100e niin antaa olla sitten.... mutta kuinkas kävi. Avatessani puhelua, tiesin jo että tälle kurssille haluan.


Suoritin kurssin kaksi ensimmäistä osiota Lahdessa, Yli-Marolan kotieläinpihalla, kahtena eri vuonna.



Vedic art oli menetelmä, joka toi yli  minut suorittamisen pelosta ja antoi itseluottamusta. Tokihan prosessi oli pitkä, mutta ilman Vedic art menetelmää en ikimaailmassa olisi uskaltanut tarttua siveltimeen ja sanoa MINÄ OSAAN!



Kursseilta muistan toisten opiskelijoiden kertomuksia heidän kokemuksistaan kurssille tulosta. Monella oli mitä kummallisempia kautta saatuja "kutsuja".

Eräs nainen oli nähnyt unessa miten oli maalannut siniseksi talonsa lattiaa, kattoa ja seiniä. Kukkia maalatessaan hän oli havahtunut siihen, että hänelle sanottiin "Tämä on nyt sitä Veeda taidetta"..... Nainen oli myöhemmin sattumalta käymässä 
Yli-Marolan kotieläinpihalla, ja kun kuuli henkilökunnalta, että sisätiloissa pidettiin Vedic art kurssia, hän ryntäsi opettajani puheille ja halusi ilmoittautua seuraavalle peruskurssille.

Itse ajattelin, miksen minä saannut omaa "kutsuani" kursseille tällaisen "kutsun" muodossa, vaikka olen ollut koko elämäni hyvin herkkä ja intuitiivinen ihminen. -Silti minä löysin oman
"kutsuni" tylsästi lehdestä ja kaupan ilmoitustaululta...

Vasta vuosia myöhemmin, kun minulta kysyttiin opettajankoulutuksessa, miten päädyin Vedic artin pariin ja kerrottuani tarinani, minulle sanottiin: että se oli minun tieni, -minun kutsuni. 

-Kuulin ensimmäisen kerran Vedic artista, sattumalta kirpputorilta löytämästäni lehdestä. Kaupan ilmoitustaulu, josta ilmoituksen näin, sattui olemaan kauppa jossa kävin harvoin. Joten ei ehkä sittenkään niin tavallinen tarina päätyä Vedic artin pariin!


Vuotta ennen, opettajankoulutukseen menoa ja sen jälkeen olen yhä enenemässä määrin kokennut Vedic artin kutsumuksenani ja elämäntehtävänäni, joka on tullut myös unien kautta...


Ensimmäisen Vedic art osion jälkeen uskaltauduin seuraavana kesänä koittamaan siipiäni myös "klassisille taidekursseille". Tätä kautta kutsumus Taiteilijan ammattiin nousi tietoisuuteen.


Vuonna 2005 Päätin 12. vuotisen Rudolf Steiner -koulun ja seuraavan vuoden opiskelin taidetta Pekka Halosen akatemian kansanopistolinjalla. Olin pyrkinyt yhteishaussa Taideinstituuttiin, mutta minua ei tuona vuonna valittu pääsykokeisiin. Talvella 2005 suoritin viimeisen, eli kolmannen osoin Vedic art -peruskurssista Helsingissä, opettajani muutettettua paikkakunnalle ja näinollen sain Vedic art peruskoulutuksen suoritettua.

Seuraavat kaksi vuotta opiskelin ja pyrin ahkeraa eri taidekouluihin, Lahteen ja Hyvinkäälle ja Helsinkiin, kunnes vuonna 2008 vihdoin tärppäsi ja jälleen palasin tutuksi käyneen
Pekka Halosen akateman taidekoulun suojiin.

Vuosina 2006-2010 ei niinkään Vedic art -menetelmä vaikuttanut taiteelliseen tekemiseenä, toki jotkut harjoitukset olivat aina läsnä, taustalla vaikuttamassa. Muutamat, minulle tuntemattomat
henkilöt saattoivat kuitenkin kirjoittaa tai kertoa minulle, että teoksissani he näkivät Vedic art menetelmän läsnäolon.

Viimeisenä vuonna taidekoulussa tein päättötyön, jonka aihe oli Matka minuuteen. Aiheeni valitsin siksi, että tiesin elämässäni olevan edessä suuren muutoksen ja olin epävarma miten muutoksesta selviäisin, minnepäin matkani jatkuisi. Niinpä käänsin katseeni sisäänpäin ja lähdin etsimään vastauksia sisältäni.

Lähdin hyvin intuitiiviselle matkalle, määränpäänä vai se, että Tokokuun viimeiseen päivään mennessä minulla olisi tieto minne matkani taidekoulun jälkeen jatkuu.
Heittäydyin täydellisesti prosessin vietäväksi ja lähdin hyvin huimalle retkelle omaan itseeni. Vedic art menetelmä astui tässä kohtaa päättötyöhöni kuvaan. Kaivoin arkistojen kätköstä muistiinpanoni ja lähdin tekemään ensimmäisiä prinsiipejä. Pian yksi toisensa perään harjoitukset jäivät pois kuvien tulviessa kankaalle.Vain ensimmäinen prinsiipi, joka on johdatus tekemiseen -hiljaiseen tilaan, säilyi koko päättötyöprosessini ajan.

2010 vuosi oli elämässäni monellakin tapaa dramaattinen ja viimeinen  vuosi. Vanhat rakenteet sortuivat jotta jotain uutta voisi tulla tilalle. Tämä oli hyvin kasvattava vuosi, se kasvatti henkisesti ottamaan  tulevaisuuden haasteet ja yllättävät käänteet rakentavasti ja kiitollisuudella vastaan.

Eräästä maalauksestani tuli hyvin ratkaiseva peruskivi prosessiini:

Vuosi sitten olin nähnyt unen, jossa keskustelin tuntemattoman miespuolisen taiteilijan kanssa hänen näyttelynsä ripustus/avajaistilaisuudessa. Unessa, yksi taiteilijan suurikokoinen teos herätti huomioni: Se oli minun maalaamani teos:

 "Häviäminen" -maalausharjoitus, jonka piti olla vain harjoitus, mutta toisin kävi. "Häviäminen" -nimisen teoksen maalasin adjektiivina annetun hajoituksen pohjalta, hieman turhautuneena typerään harjoitukseen. Kuvaan maalasin pelkkää sinistä pyörrettä, jota loppuvaiheessa raastoin kynsilläni saaden siihen uudenlaista jälkeä.

Muutaman kuukauden päästä näin tästä taulusta siis unen: toisen henkilön maalaamana ja suurikokoisempana kuin alkuperäinen teos. Taiteilija esitteli teostaan sanoen: Olen tutkinut sisäistä kylmyyttä, sairastettuani vakavan masennuksen. 
Tutkin upeaa teosta ja koin taiteilijan sanoissa ja teoksessa jonkin oivalluksen.Ajattelin, että mikä loistavin idea TUTKIA SISÄISTÄ KYLMYYTTÄ....sanakin on niin hieno, vaikka en osaakkaan (tietoisuudessa) oivaltaa sen sanomaa. Herättyäni kirjoitin unen
muistiin, niin kuin minulla on tapana, käsitelläkseni unta teoksissani tarkemmin. Aihekuitenkin jäi ja jäi... Kunnes 2010 alkusyksystä päättötyötäni alustaen, pakottava tarve alkoi jomottaa tietoisuudessa... Alitajunnasta oli nousemassa jotain esiin, mutta en tiennyt mitä se oli. Tarve maalata sisäinen kylmyys kasvoi päivä päivältä, kunnes tartuin lopulta
pensseliin ja maalasin kuvan.Mutta saatuani valmiiksi uneni taulun, kuva ei ollut valmis. En tiedä mikä siitä puuttui. Se ei vai ollut valmis.

Annoin teoksen hautua ja kehittyä, työhuoneeni nurkassa muhien. Työstin välillä pyörrettä käsin ja kynsin. Työstäessäni kuvaa kynsin koin että raapiminen ja käsillä maalaaminen oli kuvan
aukenemisen kannalta hyvin tärkeää. Tätä kautta  alkoi syntyä ajatus, että voisin käyttää kehoa maalaussiveltimenä.
En suinkaan alkanut kieriä maalissa, mutta ajatus kehon käytöstä maalauksessa on alkanut mietityttää minua yhä enemmän kun maalaan. Ehkäpä jonakin vuonna osallistun jollekkin kurssille,
jossa maalataan suuria teoksia keholla. Ehkäpä sieltä avautuu minulle 16. prinsiipi....
Kun vihdoin sain "Sisäistä kylmyyttä" -esittävän teokseni valmiiksi, en edelleenkään tiennyt mitä se esitti, enkä varsinkaan osannut vastata kysymyksiin, miksi helkkarissa olin maalannut pelkän sinisen pyörteen...

Teoksen valmistuttua, näin seuraavana yönä jonkinlaisen unen teoksesta ja herättyäni tunsin sisäistä rauhaa... olin saannut vastauksen kysymykseeni. Vielä se ei noussut alitajunnastani
päivänvaloon, vastaukseksi "mitä teen kun taidekoulu kohdallaani päättyy".... Mutta tiesin, että vastaus nousisi tuosta kyseisestä teoksesta tietoisuuteeni kun jatkaisin aiheen työstämistä.
-Niimpä pyörteitä tulikin lopulta kolme. Sisäinen kylmyys oli 15. prinsiipi.




Sininen väri on seurannut teoksissani 10 vuotta.
Kaikki tunsivat minut taidekoulussa sinisistä maalauksistani. Sinistä värikautta en osannut selittää, se oli vai väri jolla maalasin. Se ei ollut ainakaan tiedostettu lempivärini. Muut värit joilla välillä yritin maalta tuntuivat likaisilta ja jos taasvalitsin väriä intuitiivisesti, valitsin sinisen. Saatoin käyttää parhaimmillani 6-7 sinisen eri sävyä.
Viimeisenä vuonna taidekoulussa aloin kuitenkin huomaamaan, että sininen oli jäämässä taka-alalle ja vihreä väri nousemassa esiin. Kuvanveisto -opettajani nauroi ja sanoi tämän huomatessaan, että kun minulta oli loppunut sininen väri olin vaihtanut vihrään. Näihän Picassokin sanoi, "jos ei minulla ole sinistä, otan punaista väriä."  Värien vaihtumiseen itselläni ei suinkaan ollut syynä värien loppuminen vaan joku muu, jota en vielä tiedä. Sininen värijakson osaan kuitenkin selittää nyt:
Opettajan koulutuksessa törmäsin asiaan, että Veda taiteessa Agasha eli Sininen väri avaa Avaruuden ja kuvastaa sitä. Avaruus voi olla lopulta minkävärinen tahansa. Vedic art väreissä ultramariinin sininen on kuitenkin Avaruus.
Avaruudella tarkoitetaan staattista, meidän sisällämme olevaa avaruutta. Maalasin tiedostamattani koko opettajan koulutuksen ajan Avaruutta, jota kyllä näytän vieläkin maalaavani. Opettajani nähtyä (punainen) avaruuteni ja siinä olevan lintun, hän sanoi: että lintu kuvastaa minua ja sitä että olen 
löytänyt  Paikkani Avaruudessa. Löysin oman kutsumuseni, Vedic art opettajan kutsumukseni.
Olin työstänyt sinisen värin kautta asioita (13.prinsiipiä), etsiessäni itseäni ja paikkaani Avaruudessa.




Marjo Akkanen: Omakuva, 2010

Vedic artin 15. prinsiipi.
Tämä prinsiipi on laituri luovuuden meren keskellä, suvannossa.Tätä prinsiipiä kohti olin tiedostamattani tullut päättötyötäni valitsiessa.

Viidennessätoissa prinsiipissä taide ja elämä yhtyvät toiseensa:
Luovuuden joella jota ajelehdimme prinsiipistä toiseen, uitetaan myös tukkeja.
Suvannossa tukit ajautuvat ristiin ja tukkivat etenemisenme. 15.laituri on levähdys- paikka. On aika purkaa tukkien luoma este jotta pääsemme jatkamaan matkaa eteenpäin.Tämä prinsiipi vaatii taiteen tekemisessä aikaa, useimpia viikkoja.
Elämässä, luulen, että se vie aikaa useimpia vuosia.

Tämä prinsiipi pysäyttää miettimään mennyttä. Katsomaan taakseen ja eteenpäin. Olemaan tässä nykyhetkessä. Tämän prinsiipin kohdalla puhutaan asioiden saattamisesta loppuun. 15. Prinsiipi saattaa olla hyvin vaikea prinsiipi, sillä saatamme kohdata menneisyydessä paljon sellaista jota emme halua nostaa päivänvaloon ja kohdata uudelleen, saatamme pelätä tulevaa, sen tuomia haasteita. Vaikeaa on oppia katsomaan myös tätä hetkeä.

Vain kohtaamalla menneisyyden, antamalla sisäillämme olevalle eletyn elämän jäljelle sen odottaman huomion, voimme vapauttaa itsemme painavista menneisyyden taakoista.Näin raivaamme sisältämme tilaa uusille asioille. Uusi järjestys johtaa aina iloon.

Työstäessäni päättötyössäni 15. prinsiipiä, prosessin myötä minulle avautui elämäntehtäväni. Näin olin siis saannut hyvissä ajoin Tokokuun viimeistä päivää ennen vastauksen kysymykseeni.
Prosessi 15. prinsiipissä ei kohdallani pääty kuitenkaan saatuun vastaukseen, vaan näen vielä nytkin itseni 15. laiturilla elämässäni, saattamassa loppuun menneisyydessäni aloittamiani asioita...
Hakemassa tasapainoa elämääni menneisyyden, tulevaisuuden ja tämän hetken välillä.



Tunne kuvan vain ilmestyessä paperille, on uskomaton ja upea kokemus. Kuin valaistuminen, kun mestari karjaisee äkkiarvaamatta vastauksen oppilaansa korvaan. 
Tai heittää tämän kaksikerroksisen talon ikkunasta pihalle, oppilaan tullessa kysymään: 
Miten hän voisi meditoida. Mestarin hypätessä itse oppilaan jälkeen ikkunasta suoraa tämän 
päälle, käyden istumaan, tuskissaan makaavan oppilaan rinnan päälle ja kysyen: "Menikö perille?" 
 Oppilaan järkyttyneenä ja peloissaan vastaten: "Meni!" Siinä samassa oivaltaen. 
Sillä kaikki oli tapahtunut niin äkkiarvaamatta ja täysin odottamatta. Ettei voinnut kuvitella 
mitään tällaista.

Peruskurssin suoritettuani meni monta vuotta, kun saavuin uudelleen Vedic art opintojen pariin, johtuen siitä, että oma opettajani oli todennälöisesti siirtynyt toisiin tehtäviin ja Lahden alueella ei ollut minun tiedossani Vedic art jatkokursseja. Taidekoulu vei myös oman osansa ajasta, enkä vapaa aikoinani ollut niin kovin innokas ajelemaan pitkin maakuntaa ja opiskelemaan taidetta, kun sitä jo muutenkin opiskelin.
Tuntui, että Vedic art -menetelmä hautautui välillä unohduksiin, taidekoulun opetuksen hallitsiessa. Mutta eivät prinsiipit olleet minnekkään kadonneet. Ne olivat koko ajan läsnä.

Opettajankoulutukseen mennessäni minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tekniikalla maalaamisesta. Peuskurssilla olin epävarmana vilkuillut toisia,teenkö nyt varmasti oikein? Ja kun vihdoin vapauduin epäonnistumisen pelosta, minut täytti lapsenomainen riemu ja ilo "leikkiä kuvalla."
Vedic art kuvien maalaamistekniikka ei siis vielä avautunut minulle peruskursseilla, eikä myöskään omassa työssäni tietoisesti, peruskurssin suoritettuani. Tiedostamattani se kuitenkin oli jo läsnä.
Peruskursseilla olin ensimmäisen kerran elämässäni leikkivuosien jälkeen palautunut lapsenomaiseen tapaan tehdä "taidetta", sotkemlla ja väreillä leikien. En ymmärtänyt tätä tapaa tehä kuin vasta taidekoulussa, kun  aloitimme  siellä tästä "tavasta" tehdä maalauksia. Tämä lapsenomainen luomisen tärkeä merkitys avautui minulle ammatissani, -se on ensimmäinen askel luovuuteen!

Haahuilin opettajankoulutuskurssilla täydellisen kaaoksen vallitsiessa sisälläni ja ihmettelin, mitä ihmettä toiset oikein tekevät. Itse en saannut ensimmäiseen kahteen päivään mitään kunnolla aikaiseksi. Lopulta turhauduin omaan olotilaani ja aloin vain räiskiä väriä, yksi toisensa perään kankaalle. Pesin välillä väriä pois ja taas lisäsin. Hiljalleen kaaos sisälläni alkoi selkiintyä ja sitten se tapahtui:

Yhtäkkiä, äkkiarvaamatta, kuvien välistä muodostui kuva, jota en ollut suunnitellut Ja se oli aivan upea! Se oli fantastinen kokemus, en ollut kokenut koskaan ennen mitään tuollaista. Yhtäkkiä minä vain tiesin,kuinka tekniikalla maalataan! Se toi
 ensimmäisen omakohtaisen kokemuksen siitä, että MINÄ OSAAN! MINÄ TODELLA OSAAN! Tämä oli minulle monella tapaa hyvin merkittävä ja syväpuhdistava kokemus. 
Vedic art menetelmästä puhuessani puhunkin usein sen syväpuhdistavasta vaikutuksesta.


Kesän luovuuskurssejani suunnitellessani kävin katsomassa tässä lähellä olevaa kurssitilaa alkuvuodesta. Kurssipaikan omistaja oli itse opiskellut Vedic artmenetelmää perus- ja
jatkokursseilla. Hän kertoi minulle oman kokemuksensa tekniikasta:

 "On ollut aivan ihanaa huomata millainen menetelmä Vedic art on, kun minullakaan ei vielä ole teknistä taitoa, on fantastista huomata kuinka kuva vain syntyy itsestää paperille. Olen kokenut menetelmän hyvin syvänä prosessina. Kyllä se on totta mitä 
Kurt Källman sanoi, että "taide ja elämä kulkevat käsi kädessä"! Viikonloppukurssien toisella osiolla koin, kuinka kurssin aikana tekemämme prinsiipit, olivatkin juuri niitä asioita joita olin tehnyt edellisinä päivinä ennen kuin olin tullut kurssille."

Eräällä toisella Vedic art taidekurssilla oli mukana henkilö, joka oli  mennyt kansalaisopistoon maalaamaan täynnä luomisen iloa, mutta ilo oli hiljalleen hiipunut teknisten asioiden halllitessa oppimista. Aikansa kurssilla oltuaan henkilö lähti sieltä kiukkuisena, masentuneena ja  turhautuneena.
Aivan sattumalta henkilö kuitenkin tapasi seuraavana viikonloppuna  ulkomaisen naisen, jonka kanssa hän innostui juttelemaan kuvataiteesta.Tällöin henkilö ei vielä tiennyt kuka ulkomaalainen nainen oli.
Henkilö kertoi naiselle, että oli turhautunut opistossa maalaamiseen ja siihen ettei kuvataiteen tekeminen ollutkaan niin vapaata, kun mitä hän oli kuvitellutt. Vieras nainen antoi keskustelun lopuksi käyntikorttinsa henkilölle. Henkilö sanoi viimeiseksi vieraalle naiselle: "hän kokee heidän tapaamisellaan 
olevan jonkin merkityksen".
Kotona henkilö katsoi vasta saamaansa käyntikorttia ja hämmästyi: Vieras nainen oli ollut taiteilija, eikä kuka tahansa taiteilija, vaan myös Vedic art opettaja.




Osho Zen Tarot: Suurten salaisuuksien 3.kortti Luovuus
                                    

"Luovuus on portti näkymättömään maailmaan. Asiantuntemus ja tieto ovat pelkkiä 
välineitä; luovuudessa on kyse antautumisesta alkuvoimaiselle energialle. Tällä energialla
 ei ole mitään ti ettyä muotoa, vaikka kaikki olennainen saa siitä alkunsa.

Luovuutesi ilmenemisvoimalla ei ole mitään väliä-voit ilmaista itseäsi maalaamalla
tai laulamalla, kukkia istuttamalla tai ruokaa laittamalla. Tärkeintä on, että olet avoin 
sille, mikä etsii ilmaisua kauttasi. Me emme omista luomuksiamme; ne eivät ole meidän. 
Todellinen luovuus syntyy yhteydestä jumaluuteen. Silloin luovuus tuottaa iloa sekä
itsellemme että muille.


Luovuus on ominaisuus jonka voi tuodakaikkeen toimintaasi. Luovuus on asenne,
 sisäinen näkemys, tapa suhtautua asioihin. Kaikki eivät voi olla taidemaalareita, eikä
 siihen ole tarvettakaan. Jos kaikki olisivat taiteilijoita, elämä olisi tylsää. Kaikki eivät 
myöskään voi olla tanssijoita, eikä tarvitsekkaan. Kaikki voivat kuitenkin ilmentää
 luovuuttaan. Teetpä mitä tahansa, jos teet sen iloiten, täydestä sydämmestä, etkä vain 
yritä suoriutua siitä niin nopeasti kuin mahdollista, toimit luovasti. Jos tunnet sisälläsi 
syntyvän jotakin uutta, jos tunnet kehittyväsi ihmisenä, toiminnassasi on luovuutta, 
henkisyyttä, jumalallisuutta. Kun olet luovempi, olet lähempänä Jumalaa. Kaikkien 
uskontojen mukaan Jumala on Luoja. En tiedä, onko asia näin, mutta sen tiedän, että
 mitä luovempi olet, sitä lähempänä olet Jumalaa. Kun koko elämäsi on eheytymätöntä 
luovuuden ilmaisua, olet yhtä Jumalan kanssa. Jumalan on siis oltava kaiken luoja, koska 
luovat ihmiset ovat olleet lähinnä Häntä. Rakasta sitä mitä teet. Tee se meditatiivisesti
-olipa se mitä hyvänsä!"


Onnistunein kokemus Vedic Artista saadaan ilman muuta silloin,  kun piirtämistä ja maalaamista kammoksunut ihminen vapautuu ennakkoluuloistaan pensselin äärellä.

Eräs nainen löysi Vedic artin siinä vaiheessa, kun tunsi kaiken luovuuden elämässään olevan jossain ulottumattomissa. Hän kammoksui jo koluaikana värien käyttöä. Hänellä oli huonoja
kokemuksia ja muistoja koulun kuvaamataidon tunneilta. Vedic art osoittautui kuitenkin toimivaksi menetelmäksi, kadotetun luovuuden palauttamiseen.

"Vedic Artin avulla jokainen saa kosketuksen omaan luovuuteensa, joka tuntuu monilla olevan hukassa. Taidemenetelmä siis herättelee uinuvan luovuuden ja henkisen inspiraation kuvataiteen keinoilla, mutta itseilmaisu ei rajoitu pelkkään piirtämiseen ja maalaamiseen. 
Usein käykin niin, että  Vedic Art –opissa ollut henkilö huomaa tanssin, kirjallisuuden tai vaikka ruoanlaiton omimmaksi luovuuden väyläkseen."  Itselläni huomaan sen olevan musiikki ja kirjoittamnen, taiteen tekemisen rinnalla.


Monet henkilöt jotka tulevat Vedic art kursseille vannovat ja vakuuttavat, etteivät osaa maalata tai eivät ole luovia. Mutta kun he alkavat levittämään kankaalle väriä huomaavat kuinka hauskaa ja helppoa se on.
Henkilöt jotka vannovat ja vakuuttavat, etteivät ikinä maalaa tai piirrä saattavatkin innostua aivan valtasti jostain maalaamisen menetelmästä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti