Sivut

perjantai 31. elokuuta 2012

Tervetuloa syyskuu...


Tänään kävimme tekemässä kurssilaisten kanssa kultamaalauksen vanhalla louhoksella, jota minä kutsun kalliojärveksi. Louhokselta on louhittu kiveä junaradan pohjaan ennen muinoin.
Kultamaalauksen olen tehnyt aijemmin Vedic art opettajankoulutuksessa, virtaavaan veteen. Se oli hyvin yksinkertainen, mutta juhlava hetki minulle ja koin, että haluan tehdä sen omilla kursseillani jos voin tarjota kurssilaisilleni vähääkään siitä kokemuksesta mitä minä koin tuolloin.

Lähdimme iltasella järvelle. Matkalla ylös järvelle, tielleni osui linnunsulka, kaunis sulka jonka poimin maasta. Ajattelin ensin, että säästän sen, mutta sitten ajattelin että sillä on jokin merkitys, että se osui tielleni. Lahja Saraswatilta, taiteen julattarelta. Ripottelin pienen määrän kultajauhetta veteen ja laitoin sulan sen päälle, jota vesi lähti liikuttamaan. Ja voi miten hieno kokemus se olikaan! Siitä tuli kultamaalaus, avaruus joka oli liikkeessä! Katselimme maalausta kauan ja kuuntelimme luontoa. Juna meni jossain kaukaa, se yhdisti jänällä tapaa paikan historiankaijun tähän hetkeen.  Kaksi sorsalintua uiskenteli kauempana. Katselimme kauan niiden menoa ja ajattelimme mikä merkitys niillä mahtoi olla tässä hetkessä. Tuntui hetken veden väreilyä katsoessa, että Taiteen jumala Saraswati olisi astunut sisään maisemaan ja siunannut hetken. 17. prinsiipiä pystyi näkemään ja kokemaan siinä istuessamme. Maailmanlaikkeus oli ja hengitti siinä silmiemme edessä. Avaruus peilautui veteen. Se oli hyvin mieletön kokemus.












                                   

Jatkoimme matkaa uimarannelle. Kävin viikko sitten pulahtamassa eräässä järvessä tässä lähellä, minkä ympärillä on aivan upeat maisemat. Vesi oli nytkin viileää mutta virkistävää. Jatkoimme matkaa myllylle, koska kurssilaiselleni oli tullut vedestä kurssilla tärkeä elementti. En ollut itsekkään koskaan käynnyt jalan kyseisellä koskella, vaikka koko elämäni täällä olen asunnut ja olihan se hieno kokemus. Aivan upea paikka!!






Vielä, jo illan hämärtyessä jatkoimme matkaamme lammelle, missä on kuun noustessa upeat maisemat ja ihanaa kuunnella hiljaisuutta taikkapa katsella tähtiä. Täällä pöheikössä seistessämme menikin sitten tovi. Upeita kokemuksia saimme matkaevääksi. Oli hienoa jakaa kokemus jonkun kanssa, joka ymmärtää sen kauneuden. Yleensä koen näitä hetkiä yksin. Oli mukava kokemus olla jonkun toisen ihmisen seurassa, jolle voi puhua samaa kieltä hiljaisuudesta.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti