Sivut

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hiljaisen viikon mietteitä



"Maalaaminen, kirjoittaminen ja laulaminen -ne voivat olla myös tapa rukoilla.
Olla läsnä omalle itselleen ja Jumalalle"

Näiden  hienojen sanojen johdattelemana hyppään haasteeseen, joka jälleen minulle tarjotaan:
Äänen syvä kokeminen-kuvan kautta näkyväksi kurssille.


"Tutustumme omaan kehoomme hellien, hiljaisten ja rentouttavien äänien ja pienten, helppojen rukouslaulujen avulla. Myös maalaamisen kautta saamme kosketuksen itseemme, tunteisiimme ja tarpeisiimme ja tulemme tietoisiksi voiman ja jaksamisen lähteistämme. Piirustus- tai laulutaitoa ei tarvita – avointa mieltä kylläkin.


 Rukouslaulusta olen kiinnostunut jo aika päiviä sitten, mutta kurssille en ole vielä päässyt ihan siitäkään syystä, että ne järjestetään Helsingissä ja Helsinkiin kun on niin pitkä ja vaivaloinen matka! Autolla en viitsi sinne siitä syystä lähteä, että parkkipaikkoja on niin vaikea löytää ja muutenkin Helsingin liikenteessä aikani ajaneena lyön vetoa, että junalla menemisestä nautin paljon enemmän. Myöskään ison kaupungin hälinä ei yhtään innosta, maaseudun rauhaa alkaa ihmeesti kaipaamaan kun juna nytkähtää rautatieasemalta liikkeelle nokka kohti kotia. Ja kun ensimmäiset kotipitäjän peltoaukeat syöksyvät näkyviin huomaan, että täällä on kotini!


Kurssi-ilmoitus vei mukanaan ihan totaalisesti!  "Myös maalaamisen kautta saamme kosketuksen itseemme, tunteisiimme ja tarpeisiimme ja tulemme tietoisiksi voiman ja jaksamisen lähteistämme."
Helsingin kartta esiin ja kalenteriin raivataan tilaa, tälle kurssille on ihan pakko päästä!



Pääsiäinen lähestyy. Minulle pääsiäinen merkitsee hiljentymistä. Tänään Kiirastorstaina kävin ehtoollisjumalanpalvelusksessa kirkossa ja siitä pääsiäisen viettoni alkaa. Ihmeesti sitä hiljenee kirkkon penkkiin istuutuessaan.

 Pappi puhui ehtoollispöydästä, joka kotikirkossamme kaareutuu alttarilla puoliympyrään. Hän sanoi että tuo ympyrä täydentyy toisella puolikkaalla alttarin edessä, ikuisuudessa olevassa puolikkaassa. Kun polvistumme tämän armopöydän ääreen jaamme samalla ikuisuusen tässä hetkessä, "syömme ja juomme" pyhän ehtoollisen pois menneiden seurassa samassa "pöydässä".
Minulle on armo saada astua polvilleen tähän pöytään.



                                         

Kirkosta tullessani, poikkesin hautausmaalla viemässä kynttilät. Kävelin pimeydessä. Katselin öistä tähtitaivasta. Oli kirkas ilma.
Hautausmaalla oli niin hirveästi lunta, että kaikki hautakivet olivat lumivuorten peittämiä, täytyi potkia lunta kiven ympäriltä, että tunnisti oikean haudan.
Ajattelin sankaruutta ja kärsimystä. Vuosi on ollut raskas.

"Sankari on ihminen joka uskaltaa syntyä syvältä, tulla niin omaksi itsekseen, että se pelottaa muita. Siksi moni sankari täytyy mitätöidä."

Tommy Hellsten Ikonimaalari (Pysähdy- olet jo perillä)
Jeesus piti mitätöidä, sillä hän oli vaarallinen. "Mestaruus tulee sinne missä vuodesta toiseen ihminen uskoo sisimmässään olevaa näkyä. 
Sankaruus syntyy sinne, missä on rohkeutta seistä yksin. Eikä vain seistä vaan toimia sen sisäisen näyn pohjalta. Sankari on ihminen joka uskaltaa syntyä syvältä, tulla niin omaksi itsekseen, että se pelottaa muita." -Jeesus oli tälläinen henkilö. 

Mieleeni tulee. Etsi aina totuutta ja luota siihen sisäiseen valoosi. Opettajani Vedic art -menetelmän parissa opetti, kun lähetti meitä opettajia matkaan. Kun tietää totuuden, sen puolesta pitää taistella! Sillä totuus on valoa! Ja kun valitsen totuuden käyn sisään valon ovesta pimeyden sijaan ja vielä tulee aika, jolloin ei tarvitse enään valita...

Tuskan tarkoitus ei ole aiheuttaa surua. Kärsimyksen ja surun tehtävänä on avata meissä silmät näkemään -sillä silloin havahdumme vasta näkemään elämän kasvot, Jumalan kasvot.
Tapasin tässä muutama viikko sitten naisen joka kertoi, että oli ollut lähellä kuoleman rajaa monta kertaa.  Hän kertoi kuinka ensin hänet valtasi syvä katkeruus, miksi hänelle täytyi käydä näin...
Kertomus jatkui, iloisesti huudahtaen hän jatkoi: "Sehän oli lahja. Ei kaikille ole käynnyt niin, että vielä kuoleman rajalta palaa takaisin".

Kun kuulin naisen tarinan ajattelin miten pieneksi oma suruni kutistui tuon paljon merkityksellisemmän tarinan rinnalla. Syvä kiitollisuus joka huokui naisesta virtasi minuunkin.

Yhdestä asiasta olen elämässäni kohtaamalleni kärsimykselle kiitollinen, -se opettaa. Avaa silmät näkemään elämän kauneuden, pienissä ohikiitävissä hetkissä piilevän onnen. Luonnon kauneuden kun se pukeutuu jälleen orastaviin silmuihin ja tai kun se syksyllä pudottaa lehdet puista ja kaikki ympärilläni lakastuu. Opettaa elämän kiertokulun kauneuden ja tajuamaan sen, että onni on pienissä hetkissä. Matka on lopulta hyvin lyhyt, kun sudenkorennon elämä päivässä. Jos ei tuota suurta Opettajaa olisi, havahtuisinko koskaan huomaamaan sitä kauneutta ja valoa joka ympärilläni on, pimeinäkin päivinä.


Katselin tänään laulutunnilla opettajani soittoa ja laulua kun hän tutustutti minulle uuden kappaleen. Ajattelin, että kuinka suuren lahjan ihminen on saannut kun on saannut luovuuden! Musiikki, maalaus, tanssi, kirjoittaminen.... ne ovat arvokkaita lahjoja, jotka voimme jokainen jalostaa käyttöönme jos niin haluamme ja suuren ahdingon tai autuuden keskellä voimme turvata tai ylistää niiden kautta Jumalaa. 

                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti