Sivut

maanantai 8. syyskuuta 2014

Ratkaisujen äärellä...




                                        


Elämä menee eteenpäin. Sopeudun sen tuomiin pikku muutoksiin ja suuntaan katseeni jälleen kohti tulevaan. On tullut aika tehdä päätöksiä. Paluuta vanhaan ei enään ole. Uutta on astumassa tilalle, vaikka vielä kenkien kannat ovat menneessä ja irtipäästäminen ei ole aina niin helppoa.

Jälleen päivän teema, intuitiivisen kirjoittamisen parista, nousee omassa elämässä esille: Hyväksyminen. Eilen se oli irtipäästäminen, luopuminen. Tänään on hyväksymisen aika, lopullisten päätösten tultua. Surullista aavistuksen, mutta samalla tunnen helpotusta. Olen vapaa ja saan kulkea mukana tuulen... Uusia valintoja, uusia mahdollisuuksia, uusia voimavaroja ja uudenlaista vapautta, kun en ole sidoksissa vanhaan, en varsinkaan enään vanhoihin uskomuksiini.

Vaikka tunnen nyt pienoista pettymystä päästäessäni otteeni irti, aavistan, että tulevaisuudessa voin katsoa tämänpäivän valintojani lempeästi, tietäen, että valintani oli oikea. Kaikella on tarkoituksensa elämässä. Vanhan oli aika siirtyä uuden tieltä. Muutos edellyttää uuden tulemista.
Ratkaisujen aika on tullut.

Pettymyksestä huolimatta, näen asian valoisat puolet. Sen, että uusia mahdollisuuksia tulee kyllä. Taistelen, en luovuta. Ainakin yritän. Jotain olen siis oppinut! Lähden tavoittelemaan uusia mahdollisuuksia, uusia kokemuksia. Kun tarkemmin mietin, eikö juuri tätä:  uuden tulemista, ole edellytetty jo kauan?  Olen roikkunut itsepintaisesti vanhassa, haluamatta päästää irti. Se on syönyt voimavarojani, sillä en ole voinnut toteuttaa luovuuttani eräässä asiassa täysillä. Olen odottanut ratkaisua asian suhteen ja nyt se on vihdoin tullut.


                                              


Päästän irti. Päästän itseni menemään.
Tämän päivän mietelause, kolahtaa: "Kaikessa pimeydessa on valo jo läsnä. Mitä suurempi pimeys,
sitä suurempi valo." Onkohan tämä peräti lupaus huomisesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti