Sivut

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Unia...



Kaaoksesta syntyy kuva. Yllättäen yksityiskohdasta rakentuu kokonaisuus. Nykyään en suunnittele tai luonnostele maalattavia ideoitani kovin tarkkaa vaan pyrin antamaan maalausprosessille valmeudet viedä kuvaa eteenpäin. Joskus se on haastavaa, antaa tilaa tyhjyydelle täyttyä.
Kokeilen paljon. Uusia tekniikoita, uusia välineitä maalata.  Sattumanvaraisuus ohjaa prosessia, mutta samalla kaipaan kuviin symboliikkaa. Omaa sielunmaisemaani.




Uniryhmässä, joka on kokoontunut kevään aikana kymmenen kertaa kerran viikossa, on ryhmän yhteisenä teemana ollut yllättäen muutos. Ryhmässä ei ole mitään yhteistä unennäkemisen teemaa, käsittelisimme tietynlaista unta, vaan idea on ollut kertoa omasta unesta, joka voi olla ihan mikä tahansa, mitä unia nyt sattuukaan näkemään ja mistä haluaa kertoa. Jokainen ryhmäläinen saa kertoa vuorollaan unestaan, jonka jälkeen ryhmällä on mahdollisuus esittää unennäkijälle tarkentavia kysymyksiä unesta.
Kun kysymykset on esitetty, unennäkijä siirtyy syrjään ja jää kuuntelemaan ryhmän keskustelua, jokaisen ryhmäläisten ottaessa uni "itselleen" ja pohtiessa mitä uni "minulle itselleni" merkitsisi. Kuultua unta ei lähdetä missään vaiheessa analysoimaan tai tulkitsemaan, vaan pyritään ymmärtämään unen sanomaa, mitä se "minulle" symboloisi.
Keskustelun päätyttyä unennäkijä saa kertoa oman näkemyksensä unesta. Aikamoisia oivalluksia unista on syntynyt. Ryhmätyöskentely perustuu psykiatrian erikoislääkäri Markku Siivosen luomaan työskentelytapaan ymmärtää uniaan.

Omia uniani pohtiessani, olen miettinyt paljon mitä muutosta on tapahtunut/-massa. Mielestäni
mikään ei ole muuttumassa tai muuttunut. Kuitenkn unissani muutos on läsnä. Päivätajunnassa, tietääkseni mikään ei ole muuttunut.


Marjo Akkanen Kultainen puu 2015

Levottomuus, ehkäpä muutoksen enteellisyys muhii alitajunnassa. Kevään mittaan olen innostunut taiteenopiskelumahdollisuuksista niin paljon, että vähänväliä vilkuilen taidekoulujen, avoimen ammattikorkeakoulun, opistojen yms. tahojen kurssi- tai opetustoimintaa. Jatko-opintotkin ovat käyneet mielessä muotokuvamaalauksen suhteen. Realistinen maisemamaalaus, ikonimaalaus, taidegrafiikka... Niin monta vaihtoehtoa ja onko yksikään juuri nyt se oikea minulle?
Mahdollisuuksia on tarjolla monia, muutamaan niistä olen tarttunut. Tuntuu, että osa on aivan nurkalla: huippu opettajia, mahdollisuuksia kehittyä taiteilijana...


Uniryhmässä olen oivaltanut, miten lähekkäin taide ja uni ovat toisiaan. Ihmismielen tiedottomalta alueelta unet kuten taidekin ovat lähtöisin sielusta.
Unessa olevat symbolit, peilit, matkalaukut, vesi, värit... Kaikki ne ovat maalauskankaalla läsnä, tai elokuvissa!  Kun symbolit puetaan unta pohtiessa asioiksi, mitä nämä minun mielestäni merkitsevät tai ovat, alkaa syntymään oivalluksia omasta itsestä.

Marjo Akkanen Unitila 2015

Tyhjään avaruuteen, johon olen vuorostani maalannut väriä vuoroin pessyt pois syntyy tarina. Vene, vastaranta, taivas ja vesi. Kalat vedenpinnan rajassa polskimassa... Outo valo metsän keskeltä. Onko vastassa kenties Tuonen ranta vai Unien maa. Saavutus, kulkea yli tumman veden.  Kuka venettä soutaa vai lipuuko se päämäärättömästi öisellä selällä. Veneessä on ainakin yksi matkustaja, joka on kiivennyt veneen nokkaan.
Hän odottaa saapumista vastarannalle. Mitä rannalla on?


Löysin vedestä symboolisanakirjasta yhden selityksen: "Vesi on vertauskuva persoonallisuuden syvistä tiedostamattomista kerroksista. Syvyyspsykologiassa kalat  vedessä  on käsitelty tiedostamattoman vertaukseksi ja siksi ne on koettu persoonallisuuden syvimmistä kerrostumista nousevan "elävän" sisällön ruumiillistumiksi."




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti