Sivut

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ykseys...



Kesän kynnyksellä ajelen maanantai-iltana Sipooseen Lidnäs-dialogiin, Carita ja Tommy Hellstenin kotitilalle. Kevään viimeisen dialogin aiheena oli Parantava ääni -itsensä löytämisen luovuus. Illan aikana kuullaan koskettavia lauluja ja puheenvuoroja. Eräs laulu jää mieleeni erityisesti, Aila Meriluodon runosta Jälkeenpäin. Olen joskus kuullut kappaleen, muuta tällä kertaa, erityisesti se pysäytti. En tiedä miksi.

Paljon samaa, mitä olen kokennut työssäni taiteen tekemisen ja musiikin harrastamisen parissa, löytyy illan puheenvuoroissa.
Laulujen välissä puhe. Se kulki vuolaana virtana kuin runo. Mietin miten olisi maalauksista jos tekisi tuollaisen? Kuvistani kirjoitan paljon. Teksti syntyy välillä ryöppyämällä, saattaa mennä päiväkin kynä suhisten. Viime talvena kirjoituspiirissä kirjoitimme maalauksista syntyvää intuitiivista tekstiä. Piirissä heitettiin ajatus: mitä jos tästä tehtäisiinkin isompi juttu ja vietäisiinkin se esimerkiksi lasten tai vanhusten luokse. Ajatus ei ollenkaan hullumpi! Se sama ajatus käy mielessäni, istuessani nyt yleisössä kuulemassa tätä luotavaa teosta laulun ja sanojen värityksin. Jätän oven auki uudelle, etsin.




Aila Meriluodon runo muistuu yllättäen viikolla mieleeni. Eräs henkilö on mennyt pois, joka on jättänyt jäljen. "Olen polkuni päässä, tuhansistani erään - ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. "
Mietin runoa tavatessani, elämää ja aavistusta. Runo, joka muutama päivä sitten puhutteli jollain kummallisella tavalla, sopii tähän hetkeen yllättäen. Sen säkeitä tapaan mielessäni nyt ku hän on mennyt.

Ajattelin, että Dialogin kokemus avautuu vähitellen, kuoriutumalla. Seuraavana päivänä lause "on ovi etsijälle avoinna", ponnahtaa mieleeni yhtenään.



Dialogi -ilta alkoi kysymyksellä "kuka sinä olet?". Vaikea kysymys, ajattelin. Miten tuohon osaisi vastata? Se mitä olen ulkopuolelta jää syrjään. Onneksi minun ei tuohon tarvinnut vastata. Mentorit, illan puheenvuorojen alustajat, kysyivät sitä toisiltaan.

Toinen mentoreita vastasi, "Se kuka olen, selviää tämän illan aikana". Jään odottamaan uteliaana, kertooko hän, vai onko vastaus oivallinen kikka sivuuttaa asia.
Kolmas vastaa kysymykseen: "Olen suhteessa ympäristööni. Olen suhteessa sinuun, itseeni, kesäiltaan, linnun lauluun..." Mielenkiintoinen, hyvä vastaus. Ymmärränkö tämän merkityksen myöhemmin? Jään odottamaan, jätän oven auki...




Päivän kahden päästä, kuuntelen äänikirjaa "Muumit ja olemisen arvoitus". Filosofista pohdintaa muumikirjoista. (Jukka Laajarinne.)
"Muut ovat välttämättömiä olemassaololleni ja sille tiedolle, mikä tieto minusta itsessäni on."

"Olen suhteessa ympäristööni." Minä olen suhteessa ulkomaailmaan ja muihin olioihin. Näen heissä erottamattomasti itseni. Olemme kaikki kokonaisvaltaisesti ja erottomasti osa toistemme kokemusta, ilman heidän olemassaoloaan minä en olisi minä, eikä ilman minua  toiset oliot olisi samoja kuin ovat."

Moni asia kirjassa puhuu filosofisella tasolla samasta peruskysymyksestä, kuka minä olen? Kuka sinä olet? Liekö tästä päivää paria kaempaa, kun päädyn pohtimaan omaa vastaustani. Joudun kysymään itseltäni kysymyksen, kuka minä olen?



Lähden matkalle voimavalokuvien keinoin. Purkaan tehtävää parini kanssa  kuvia katsoen ja kirjoittaen niistä. Yllättäen tupsahdan keskelle keskustelua, jonka seurauksena pintaan nousee vaikeita tunteita. Sellaisiakin,  joita en ole tiedostanut aiemmin. Olen tunnemyllerryksen syövereissä, mutta lopulta koen ymmärrystä. Toisten ihmisten teot, jotka eivät ole koskeneet minua, joihin en ole ollut millään tavalla osallisena, koska en ole ollut silloin läsnä kun teot ovat tapahtuneet, nousevat esiin ja ne  pääsevät ymmärryksen valoon. Vaikka en ole ollut tapahtumien keskipisteessä, tehdyt teot on vaikuttaneet myöhemmin minun elämääni. Olen ottanut tiedostamattani toisen ihmisen teot ja tunteet kannettavakseni, tuntenut häpeää ja syyllisyyttä. Saan vapauden anteeksiannon kautta, ymmärräettyäni tämän. Kertomus Ganges joesta kylpenemisestä avautuu minulle tämän kokemuksen kautta. Se kuka minä olen, olen ollut, olen tänään, itselleni, ystävilleni, sinulle, ympäristööni... on aina seurausta toiselle ihmiselle, kuka hän on. Kylmä totuus myös on, että jos määrittelen toisen ihmisen, määrittelen myös itseni millainen itse olen. En ole erillinen, vaikka niin välillä kuvittelen, olen yhtä Jumalan, kaikkeuden kanssa. Olen ykseys.

Lidnäs- dialogi päättyy kertomukseen Gangesis virrassa kylpenemisessä. Sen kertoo mentori, joka lupasi  illan aikana vastata kysymykseen, kuka hän on.
Ganges joki saa alkunsa Himalajalta, gangotrijäätikön sulamisvesistä. Hinduille Ganges joki on pyhä joki, itse Jumala.  Sen uskotaan tulevan taivaasta ja pesevän puhtaaksi kaikki synnit, jos siinä kylpee.

Tarinan henkilö tuli Ganesis virran äärelle, Himalajan juureen. Siellä vesi on hyvin puhdasta ja kirkasta. Virran rannalla on kaupunki, missä kertoja yöpyi ja jota hallitsee jättimäinen Shivan, tuhon
jumalan patsas, keskellä jokea.




Veda tiedossa tuho voima ei ole negatiivinen asia. Tarvitsemme elämässä ja taiteessa sekä tuhoavaa, että rakentavaa voimaa. Tässä tarinassa Shiva patsas, edustaa kertojalle voimaa, joka hajoittaa ihmisessä vanhoja uskomuksia ja ajatuksia, jotka pitävät meistä kiinni.



Tarinan henkilö teki sisäistä matkaa Ganesis virran rannalla olevassa kaupungissa. Kohtasi itsessään, isovanhempien historiassa tapahtuneita pahoja tekoja ja tunteita, joita kannamme mukanamme omien kokemustemme ja tekojemme lisäksi. Kertoja  kohtasi asiat, pääsi katkaisemaan sidokset tehtyihin tekoihin ja vapautti itsensä syyllisyydestä anteeksiannolla. Yöllä päähenkilö heräsi siihen miten keho reakoi fyysisesti "puhdistumalla" päivällä käytyyn prosessiin. Aamulla henkilö kastautui Ganges virrassa, koska virralla on suuri symbolinen merkitys. "Elämä on täynnä symboleita ja niissä vesi heijastaa tietoisuutta." Kaste oli voimakas kokemus.
Vielä voimakkaammaksi kokemuksen tekee seuraava:  Palatessaan majapaikkaansa, jonne kertoja on jättänyt puhelimensa, katsoessaan sitä, huomaa siihen viestin. "Isoäiti on nukkunut hetki sitten pois. " Ganges virran kasteen aikana. "Kun ihminen puhdistuu, se kertautuu kaikkialla hänen ympäristössään. Itseämme työstämällä autamme myös muita ihmisiä vapautumaan." Mentori päättää tarinan. Hän on vastanut kysymykseen kuka hän on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti