Sivut

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Taiteilijatreffit pirunpeltoon


Tämänkertainen oman ajan, asioita joita haluan tehdä... taiteilijatreffit suuntautuivat pystymetsään, muinaisiin jääkauden kasaamiin kivilouhikoihin ja 1770 -luvulla rakennettuun Kuninkaansiltaan.


Kivikuru - Jäppilän inariksikin kutsuttu paikka sijaitsee Etelä-Savossa.
Nimi johtunee maata peittävästä kivimerestä ja sieltä täältä esiin puskevista männyistä.
Kurun pohjalla löytyi lampi.


Paikka on hyvin rauhallinen. Lammen äärellä seistessä saattoi melkein kuulla metsän ympärillä hengittävän ikiaikaista voimaa.
Vaikka Kivikuru sijaitseekin melko korvessa, lähimpään taloon on matkaa ja tie perille pikkutietä, oli paikalla merkki myös ihmisen kädenjäljestä. Kurun pohjalle on rakennettu katsomo ja näyttämö. Karu erämaaympäristö tarjoaakin hienot puitteet vaikka millaiselle esitykselle.


Kivikurulle matkaa tehdessä, huomioni kiinnittyi melko lähellä tien vieressä olleeseen kivimuodostelmaan. Paluumatkalla pysähdyin tutustumaan siihen lähemmin. Kaksi päällekkäin kasaantunutta kiveä, ovat netistä lukemani perimätiedon mukaan olleet vanhan kansan kirkko, ennen kristinuskoa, Ukonkiveksi kutsuttu. Vietin kiven luona, kuvaten sitä tovin, kierrellen sen ympäri. Kun tarkkaa katsoi, kivestä saattoi löytää hahmoja... tästä tuleekin mieleeni, että Leonardo DaVinci opasti ihmisiä viettämään aikaa katsellen kallioseinämää. Oikeassa mielentilassa, kivestä saattaa nähdä kokonaisen maailmankaikkeuden. Ehkä muinaiset suomalaiset olivat nähneet kivessä sen, maailmankaikkeuden ja päätyneet pitämään kiveä uhripaikkana...


Kivikurun alueella vielä moni kivi jäi kääntämättä. Mielenkiintoinen alue. Tuonne pitää vielä jonakin päivänä palata uudestaan.


Matka jatkui Oravikoskelle, josta olin lukennut netistä löytyvän 1770 -luvulla rakennetun, luonnonkivistä ladotun kivisillan. Sillan piti löytyä jostain vanhalta tienpätkältä, josta ennen muinoin
oli kulkenut reitti Kuopiosta Mikkeliin. 1800 -luvun alussa Kuningas Kustaa IV Adolf matkasi seurueineen Leppävirran kautta Kuopioon ja siitä vanha kainuuntie on saanut toisen nimensä, Kuninkaantie.
Silta ja vanha tienpätkä löytyi läheltä asutusta, aivan 5 tien tuntumasta, ihan puskaasta. Silta on
säilynyt hyväkuntoisena ja sen pohjalla solisi Kaivoslammesta johtava puro, joka alittaa 5 tien.
Kaunis ja muinaisaikaa henkivä paikka tämäkin. Melkein saattoi kuvitella hevosten kulkeneen melko äskettäin sillan yli johtavalla tiellä.


Iltahämärissä, kotimatkalla sankka sumu peitti peltoja ja metsäaukeaa. Nousevan kuun sirppi loisti
hämärtyvän metsän takaa. Hetkessä oli taijanomaista hiljaista  läsnäoloa. Ripaus syksyn kirpakkaa kosketusta oli jo aistittavana ilmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti