Sivut

torstai 31. elokuuta 2017

Reissu kirjoittajapajaan...



Osallistuin Sysmässä järjestettyyn kirjoittajapajaan. Työpajan veti Villa Sarkian kirjailija residenssin vieras Saila Lyytinen.

Työpajassa teimme alkuun tutumman tutustumisharjoituksen. Mutta ohjaajalla oli myös taskussaan Julia Cameronin  Tyhjän Paperi nautinto kirjasta tuttu "Suuri tarinankertoja" -harjoitus, jota sovelsimme ryhmässä luovalla tavalla.

Ensimmäinen tehtävä oli kirjoittaa kolmelle paperilapulle aihe, jonka tänään halusi kuulla suuren tarinankertojan kertomana.
Piti valita yksi lapuista, lempiaihe. Aihelappu pudotettiin arpapussiin ja suoritettiin arvonta. Aihe oli Jännittävä Matkakertomus.

Seuraava tehtävä suoritettiin pareittain ulkona. Kumpikin pari sai 20 minuuttia aikaa kuljettaa paria ja sepittää hänelle samalla keksittyä tarinaa. Ei mikään helppo juttu minulle. Yleensä ihan arkipäiväinen keskustelukin lyö tyhjää tuntemattoman henkilön kanssa, saatikka että parikymmentä minuuttia pitäisi höpöttää sepitettyä tarinaa.

Huh! Eipä mikään helppo tehtävä. Pää löi tyhjää. Lähdin kävelemään pari rinnallani.

Yllättäen yksittäiset sanat ja huomiot: lätäköt tiellä, harmaa taivas, kostea nurmikko lähtivät viemään tarinaa. 
Huomio kiinnittyi yksityiskohtiin, siniharmaaseen taloon, sen puutarhaan. Ruosteiseen, avonaiseen porttiin josta johti kapea kuja taloon. Sepitin harvakseltaan yksityiskohdista tarinaan aineksia. Vastaan tuli värikästä sateenvarjoa kantava tyttö, josta syntyi tarinan tanssiva ballerina... Kuljetin pariani tien päähän ja tajusin, että tässä tosiaan syntyy oikea tarina - tarinan kaari. Olin tosi yllättynyt miten helppoa suullinen tarinankerronta oli. 

Viimeinen kirjoitustehtävä liittyi kuultuun tarinaan. Kokemuksesta kirjoitettiin tajunnanvirtaa A4. Sen jälkeen paperit kerättiin ja jaettiin uudelleen. Jokainen sai jonkun toisen tekstin.

Kirjoittamista jatkettiin saadun tekstin pohjalta ja jälleen tekstit kerättiin, sekoitettiin ja jaettiin. Tätä jatkettiin kunnes jäljelle jäi vain yksi sana tai lause.

Lopuksi kaksi viimeistä lappua sekoitettiin ja jaettiin kullekin kirjoittajalle kaksi, lyhyt lause ja lyhyt kappale. Näistä tehtiin kuunnelma: Joku aloitti lukemalla ensimmäisen lapun ja toinen, joka koki saamansa tekstin resonoivan kuultuun luki omansa. Näin jatkettiin ja syntyi toisistaan täysin erilaisista teksteistä yhtenäinen kokonaisuus, jolla oli huikeaa syvyyttä.


Jossain vaiheessa kävi myös niin, että oma tarina palautui itselle jonkun toisen kertomana tai ajatuksien värittämänä. Huikea oivallus, mitä sepittämäni tarina sisälsi, se oli matkakertomus sisäisestä matkasta, aiheena eksyminen ja perille löytäminen.


Kotimatkalla ajatuksissani ajaessani havahduin, että tiellä seisoo ruskea otus... -Mikä lie lehmä. Samassa tajusin, hetkinen, sehän on isokokoinen peura. Valtavan kaunis! Ja se seisoo ihan oikeasti keskellä tietä! Jarrut kiinni. Kamera, missä se on... pakko saada kuva! No ei tullut kuvaa. Kameran asetukset tietenkin manuaalisina, mutta jotain maalauksellista syntyi kuitenkin. Peura oli kuin vanhasta gobeliinista ulos loikannut, sadunomainen hetki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti