Sivut

tiistai 22. elokuuta 2017

Yöllistä töhertelyterapiaa...

           

Kävin viikko sitten tapaamassa ystävääni ja hän tuli maininneeksi, että lähikirjastoissa on kirjojen poistomyynti.
Sinne ja äkkiä!
Hyllystä löytyi vaikka mitä aarteita. Kirjoja kahmiessani, ystäväni kysyi olinko koskaan tehnyt jollekkin vanhalle kirjalle, että valitsen X määrän sanoja. Ympäröin ne ja piirrän tai maalaan muun peittoon.
Ideahan kuulosti mainiolta. Olin juuri tullut kirjoittajaleiriltä, jossa ohjaajalla oli käytäntö ottaa kuvia kirjoittamistamme teksteistä ja heijastaa tehtävät kaikkien nähtäväksi seinälle. Käsinkirjoitettu teksti sai näin visuaalisen ulottuvuuden. Viikonlopun aikana kuva ja teksti liittoutuivat yhteen kiehtovalla tavalla ja aloin katsella tekstejä uudella tapaa.


Nappasin kirjahyllystä nippuun yhden kirjan ideaa varten.
Illalla selaisin kirjaa ja merkkasin ensimmäiseltä sivulta valikoimaani 20 sanaa.
Heti ensimmäisen rivin luettuani huomasin, että eihän tästä mitenkään voi nostaa vain yksinäisiä sanoja ja peittää kokonaisia kauniita lauseita. Pakko merkata nämä upeat kielikuvat ja lauseet, ei niitä voi piilottaa.

Toiselle sivulle tultaessa luovuin jo kokonaan yksittäisistä sanoista ja jostain ennalta päätetyistä sanamäärästä. Nyt sai esiin nousta sanat ja lauseet mitkä kiinnittivät huomion.


Sanoja ympäröidessäni tunsin ensin vastustusta tuhria kirjaa!
Piti vielä tarkistaa, että kyseessä varmasti oli se ostettu poistokirja, etten epähuomiossa soittaisi lainakirjaa. Joka sekään ei ole aina harvinaista, välillä kun sitä elää niin omissa maailmoissaan.

Mistä sitten aloittaisi... piirtäminen ja värittäminen tuntuivat kutsuvalta. Niinpä työhuoneen kaapeista kolusin värikynät, tussit, liidut esiin...


Eipä oikein syntynyt mitään ajatusta mitä lähtisi piirtämään. Aloitin tuhertamalla jotain. Syntyi lintu. Kuva lähti viemään, syntyi tyttö ja ikkuna.

Värittely ja piirtely jatkuivat unettoman yöhön. Käden liike sai mielen uppoutumaan omiin maailmoihin, unohtamaan paikan ja ajan tajun, tulevan viikon, huolet ja murheet. Tein havainnon, että piirtäminen ja maalaaminen ovat kaksi erillaista toimintoa. Maalatessani huomaan monesti pääseväni syvään mietiskelyn tilaan, kun taas piirtäessä ja värittäessä uppoudun erilaiseen tietoisuuden tilaan. Ehkä nämä toiminnot käyttävät aivoissa eri alueita, en tiedä. Huomaan vain, että kun minun tekee mieli piirtää on parempi, että tartun sillä hetkellä siveltimen sijasta kynään ja piirrän, vaikka maalaustelineellä odottaisi keskeneräinen työ, joka piirtämisen sijasta pitäisi maalata valmiiksi.

Toistamiseen mieliteon sivuttaminen, "En minä voi nyt piirtää kun tuo maalaus on tuossa nyt kesken, minä maalaan sen valmiiksi ja sitten voin tehdä mitä huvittaa" tuppaa kokemuksen mukaan vain kasaamaan blokkeja tekemiseen. Luomisvoiman saan käyttööni vain, että muistan kuunnella itseäni.


Uusiokäyttöä kirjoille. Valitut sanat ja syntyneet kuvat saivat yhteydessä toisiinsa uuden merkityksen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti