Voimauttavia valokuvia ja kirjoittamista...
Pari viikonloppu sitten Vanajaveden opistossa oli Voimauttavan valokuvaamisen ja kirjoittamisen kurssi. Olin ilmoittautunut mukaan kurssille jo syksyllä, ex tempore.
Miina Savolaisen Maailman kaunein tyttö palkitusta valokuvanäyttelystä tuttu sosiaalipedagoginen menetelmä, Voimauttava valokuva on kiehtonut minua jo vuosia. Ensimmäiset omat voimakuvani ovat kymmenen vuoden takaa. Nyt minulla oli viimein mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haaveeni ja tutustua menetelmään viikonlopun kestäneellä lyhytkurssilla.
Kurssi, joka oli yksi parhaimmista missä olen ollut, sain kimmokkeen valokuvaamiseen. Viikonlopun jälkeen olen innoissani samoillut metsässä kameran kanssa ja kirjoittanut esiin syntyvää tekstiä, vaihtanut ajatuksia ja tehtäviä toisen henkilön kanssa. Tämä on ollut yksi tämän kevää luovuuskylvyistä innostavin. Molemminpuolinen sitoutunut parityöskentely innostaa muutenkin aivan eri tavalla työskentelemään luovuuden ja taiteen parissa, kuin jos itse päivästä toiseen sitä puurtaa koskaan kenenkään kanssa tehtäviä jakamatta tai juttelematta. Olen iloinen, että viimein pitkän etsinnän jälkeen löysin ryhmän jonka kanssa toive voimauttavasta valokuvauksesta toteutui.
Siipiään parsiva enkeli. Lauantaipäivän kuvasimme kurssilla parityönä voimakuvia. |
Heille, jotka eivät tunne kyseistä menetelmää kerrottakoon, vaikka kyse on valokuvausmenetelmästä, ei voimauttavan valokuvan työväline ole oikeastaan valokuvaus, vaan katse ja näkemisen tapa - se miten voimme tietoisesti valita katsoa toista ja nostaa kuormittavien asioiden sijasta näkyväksi sellaisenkin eheyden, joka on niin haurasta, ettei sitä oikeastaan ole olemassa.
Kuvaprosessin voima perustuu korjaaviin katseisiin ja nähdyksi tulemiseen. Menetelmä perustuu lähtökohtaan, jossa korjaavat asiat tapahtuvat liittyen kokemuksesta toisiin ihmisiin. Ihmisen on oltava ensin jonkun silmissä arvokas, ennen kuin hän voi olla sitä itselleen.
Menetelmässä käytetään valokuvaustilannetta, perhealbumeja ja arjen teemojen tavoitteellista valokuvaamista. Normaalin valokuvauksen dynamiikka käännetään päälaelleen, sen sijaan että kuvaaja päättää, miten hän kuvaa kuvaamansa ihmisen, kuvassa oleva ihminen, päähenkilö, määrittelee miten häntä saa katsoa.
Prosessin aikana kameran takana oleva henkilö joutuu antamaan tilaa kuvassa olevalle päähenkilöille ja siirtämään omat halunsa ja näkemyksensä syrjään siitä miten hän haluaisi toisen ihmisen kuvata.
Voimaantumisen keskeinen idea on, ettei toista ihmistä voi voimauttaa.
Kerroin innostuneena uniryhmämäässä tästä huomiosta, ja kyllä, se on aivan toimiva kuvienkin parissa työskennellessä.
Sielu herkistyy kuuntelemaan ikuisuutta. |
Kommentit
Lähetä kommentti