Näyttelyn teokset ammentavat innoituksensa ja kuvamaailmansa syvältä karjalaisesta sielunmaisemasta ja perinteestä sekä luonnon rikkumattomasta pyhyydestä. Osa teosten kuvamaailmasta on hautunut mielessäni jo pitkään, odottanut oikeaa hetkeä ilmestyä kuviksi.
 |
| Kallihien zyndyzieni rannat. Öljyväri 2026, Marjo Akkanen |
Tätä näyttelyä oli jälleen innostavaa tehdä, sillä teoskokonaisuus alkoi heti ensimmäisen työn jälkeen elää vahvasti omaa elämäänsä ja ohjasi suuntaa millainen siitä rakentuisi. Kallihien zyndyzieni rannat, maalauksen aiheen olin saanut uuden vuoden päivänä Tammelassa kansallispuistossa vieraillessani. Lähdin sitä maalaamaan ja seuraava teos oli selvillä, eli mielessä pitkään kypsynyt samovaari.
Olen vuosien taon jälkeen aloittanut ikonimaalauksen opinnot ja ymmärtänyt siveltimeni temperaväriin kastaessani, miten syvästi olen kaivanut ikoneita ja niiden maalaamista. Tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ja kotiin olin tavallaan tullutkin, sillä vaikkakin pakanana, idän kristillinen perintö edustaa minulle karjalaisuutta. Se on tapa katsoa maailmaa, jossa ihminen ja luonto, pyhä ja arki eivät ole toisistaan erillään. Se on hiljaisuutta, askeesia ja kunnioitusta.
 |
| Luomakunnan suojelus. Öljyväri kankaalle 2026. Marjo Akkanen |
Luonnon kanssa sovussa elävä karjalaisuus on näyttelyni ydin. Kun ihminen revitään irti juuristaan paljaan taivaan alle vailla suojaa, hän löytää kalleimmat kotisijansa sieltä, missä sydän kotiutuu hiljaisuuteen. Maalauksissani koti ei ole vain rakennus, vaan sielun tila.
Ekspressiivinen kädenjälki on kohdannut vanhojen mestareiden kuultavan kerroksellisuuden. Olen löytänyt oman ilmaisuni, modernin, mutta näen siinä kuitenkin venäläisen maalaustaiteen pilkahdusta jota suuresti ihannoin. Tämä teoskokonaisuus siis saakoon kasvaa ja kehittyä.
