| Kristus kaikkivaltias ikonini (keskellä) jää nyt lepäämään kesän ajaksi ja odottamaan syksyn olifointia. |
Ikonimaalaus on kuningaslaji, joka vaatii mestarillistä käsityötaitoa ja nöyryyttä. Työskentely aina lefkaksen levittämisestä viimeiseen siveltimen vetoon – on harjoitusta, jossa maltti on taitoa.
Minua kutsui aikoinaan ikonien pariin juuri nöyryys, jolla ikonimaalari asettuu työnsä äärelle. Syvä hengellisyys, joka on erottamaton osa ikoneiden maalausta, on osa arkea ja elämää, joka huokuu kaikessa tekemisessä. Se on hiljaista läsnäoloa, joka huokuu kaikessa ja opettaa katsomaan maailmaa levollisin silmin.
Elämään kuuluvat erilaiset syklit. Tuli aika jolloin ikonimaalaukseen tuli tauko. Ikonit olivat edelleen vahvasti läsnä elämässäni, mutta ne eivät kutsuneet asettumaan laudan ääreen maalarina. Tuona aikana opin tärkeän läksyn: on osattava pysähtyä, kuunnella ja odottaa kypsymistä. Ikonin äärellä on on odotettava, että se kutsuu.
Viime syksynä tuo kutsu palata ikonimaalauksen pariin tuli voimakkaana. Johdatusta oli sekin, että myöhästyin suunnittelemastani ikonimaalausryhmän ilmoittautumisesta ja päädyin lopulta yhden sijasta kahteen ikonipiiriin. Hartolan ja Järvenpään piirit ovat olleet antoisia, ja takana on upea, intensiivinen kevät. Olen kiitollisin mielin kaikesta kokemastani.
Uusia saappaita sovittamassa
Materiaalin opetus
Ikonimaalaus on haastava laji ja palauttaa aika ajoin maalarin maan tasalle. Kristus kaikkivaltiaan sädekehää punssitellessa lefkas halkesi kultauksen alla. Se oli jälleen muistutus, miten materiaalin vaikeus opettaa meitä arvostamaan jo opittuja taitoja, mutta säilyttämään oppijan asenteen.