Otin keväällä kesän tavoitteeksi täyttää luovuuden kaivoa. Muutamalle kesäkurssille ilmoittauduin perinteiset kirjoittajaleirit elokuulle oli jo sovittuna.
Paljon tulikin kesän aikana koettua ja jälleen uutta ideaa ja intoa valmistautua syksyn työskentelyyn. Reissasin pariin otteeseen Karjalan mailla ja Urjalassakin tuli käytyä Tekstistä kirjaksi työpajassa, Niina Hakalahden ja Sanna Nyqvistin ohjauksessa. Reissuilla tuli koettua ja käytyä itselle merkityksellisissä paikoissa ja eikä vähiten tarinoiden voima vaikuttanut onnistuneisiin suunnitelmiin, sillä kynän matkassa saattoi sukeltaa elävästi syvällekin muinaisiin aikoihin.
Viime viikonloppuna vietimme viiden kirjoittajan kanssa Karjalassa Runomökillä. Haukka liiteli tien yli kertoen näin rohkeudesta ja nopeudesta tarttua uusiin syötteisiin oikealla hetkellä. Haukka muistuttaa myös vaistoihin luottamisesta.
Nopeat syöksähdykset ovatkin osa tämän syksyn hetkiä. Kesä on tuonut yhdistystoiminnan myötä uutta roolia ja mahdollisuutta tehdä isommassa kehässä asioita. Tavoitteeni tälle vuodelle oli lisätä elämässäni luovuutta ja löytää lisää aikaa taiteelliselle luomiselle. Huomaamatta niin tapahtui ja näin jatketaan. Luovan kuvittelukyvyn avulla arki muuttuu melkoiseksi seikkailuksi. Se onkin tärkeä työkalupakki luovan työn tekemiselle.
Pihlajanmarjojen punertaessa ja syksyisen aamukosteuden hiipiessä iholle, pysähdyn tarkkailemaan vuodenaijan vaihtumista ja odotan hämärän aikaa - talven hiljaisuutta, jolloin kynä rahisee paperilla, sivellin piirtää ikkunoita toisiin maailmoihin ja yhteisöllisyyttä notkuvien Kekripöytien äärellä.
