Sivut

torstai 3. toukokuuta 2018

Rajapinta näyttely



Joulun jälkeen tunsin polttavaa pakotetta tarttua kuvien tekemiseen. Aloitin arastellen maalaamaan. Tekemisen kanssa on pitkään ilmennyt ongelmaa, en ole oikein saanut tekemiseen otetta, päänsisäinen kuvamaailma oli poissa ja kaikki tuntui jotenkin lattealta. Uumoilin, mitä mahtaa tapahtua nyt, kun kipinä poltti. Tammikuu vierähti. Avoimessa amk:ssa alkoi opintojakso piirustus ja maalaus. Opintojakso oli todella hyvä. Opettajana kunnon takamuksille potkiva innoittaja. Sain joka perjantai koulussa uutta intoa ja syvyyttä tekemiseeni. Opettajalta saatu into kantoi myös omien töiden pariin, syntyi pitkästä aikaa, tai ainakin tuntui siltä, maalauksia. Kuvamaailma, joka palasi kylvi lisää uusia kuvia. Tunsin, että jokin vuosia esteenä ollut blokki hajosi ja pystyin hengittämään kuvien kanssa.

Luulenpa, että yksi merkittävä asia blokin avautumiselle oli syksyllä toteutunut runokirjaprojekti. Kirjoin kirjan lopulta 1,5 kuukaudessa täysin siihen keskittyen. Melkeinpä transsissa. Kesä oli ollut rankka ja syksyllä kun palapelin palat loksahtelivat kohdille tunsin, että ylienergia oli purettava johonkin tekemiseen. Niin syntyi Ääriviivat -runoteos. Lokakuun lopulla kävin itkukurssin, joka oli oma kokemuksensa ja linkittyi taas runoihin itkusanojen kautta.




Kuvat palasivat. Kevään mittaan sain huomata, että uudistuminen näkyi myös kuvamaailmassa. Se miten ihmisenä muutun ja kasvan heijastuu maalauksiin. Maalausten edetessä, kuvat alkoivat kertomaan omaa tarinaa ja vuoropuhelemaan. Näyttelyä kootessani yllätykseksi havaitsin, että viime vuosina olen blokista huolimatta maalannut paljon ja eivät ne olleet hassumpia. Jonkinlaista tekemisen otetta ja rohkeuden puutetta oli havaittavissa, mutta kelpo maalauksia. Jotkut todella hyviäkin. Havaitsin, että yksi vaikuttava asia oli ollut tunteen puutuminen. Jos minulla ei ollut tehdessä minkäänlaista tunnetta, kuva jäi valjuksi ja mitäänsanomattomaksi. Viime vuodet olen hionnut tekniikkaa valtavasti. Amk:n opintojaksolla uskalsin päästää irti liiasta miettimisestä ja irrottaa otteeni viimeisenpäälle hiotusta tekemisestä. Vein itseni epämukavuusalueelle ja haastoin itseni maalaamaan huolettomammin.





Rajapinta taidenäyttelyni on esillä Kangasniemellä Lounas ja Leivässä (Joutsantie 11, Kangasniemi) koko toukokuun. Esillä on kaksikymmentä viisi maalausta ja osa piirustuksia, jotka ovat valmistuneet tämän tai lähivuosien aikana. Aiheet käsittelevät ortodoksisuutta ja luontoa.


"Rajapinta on kahden maailman näkymättömän ja näkyvän, seitinohut raja. Sillä pinnalla kaksi erilaista maailmaa kohtaavat ja vuoropuhelevat keskenään. Ortodoksisen kirkon pyhien isien teologiassa luonto nähdään Jumalan luomistyön tuloksena. Jumala loi ihmisen elämään sopusoinnullisesti koko maailmankaikkeuden kanssa. Ihmisen ja luonnon läheinen yhteiselo rakentuu suhteeseen, jossa ei ole ristiriitaa, jossa ihminen ei orjuuta ja alista luontoa.



Eräänä keväänä omenapuu kukki kuin viimeistä vuotta. Kun painoin korvan maata vasten saatoin kuulla ruohon kasvavan. Elämä kohisi ja virtasi johtojänteissä. Ikuisuus oli läsnä tässä hetkessä. "