Sivut

tiistai 25. syyskuuta 2012

Ajatuksia hiljaisuudesta kesäyönä.

Kiireinen kesäpäivä taittuu yön hiljaisuudeksi. 
Päivän häilyvä valo taivaanrannassa vielä ohuena piirtona. Kaikkialla on mykkä hämärä. 
Järvi on tyyni. Vain linnut pitävät mekastustaan lähipuiden oksilla. Vilvoittava tuuli helistelee puiden lehtiä.
Kohta tummalta taivaalta alkaa ripotella tipoittain vettä. Vasta havahdun huomaamaan kuinka koivun lehdet heijastavat vahamaisesta pinnastaan taivaankannen kirkasta valoa. Pihan pimeydessä ne näyttävät himmeiltä pilkahduksilta, synkässä maisemassa.
Tuuli yltyy, se viskoo pihan perällä kasvavaa pihlajaa. Pian ensimmäiset raskaat sadepisarat osuvat maahan.


Sade rummuttaa mökin huopakattoa. Sen tasaisessa ropinassa on jotain rauhoittavaa ja tunnelmallista. Voisin kuunnella loputtomiin sen ääntä.
Mietin, että voisin maalata. Valo on hämärä, mutta ehkä se ei haittaisi. Monen kesänä olen tehnytkin niin. Hiljaisuus on aivan erillaista öisin, kun kaikki ympärillä nukkuvat. 




Yön hämärä. Kaikki ympärilläni on hiljentynyt, mennyt levolle. Jäljellä on enään valoisa kesäyö, jokunen yölintu ja minä. -Hiljaisuus.

Kuuntelen lehtien havinaa puissa, tuulen hiljalleen liikuttellessa oksia.

Jokaisella ihmisellä on oma suhde hiljaisuuteen, siihen miten hän sen aistii ja kokee. Suhde hiljaisuuteen on myös erinlainen ihmisen elinkaaren eri vaiheissa. Jossain elämänvaiheessä me välttelemme sitä kun taas toisessa elämäntilanteessa jälleen haemme sitä.

Hiljaisuudessa meillä on mahdollisuus päästä syvimpien tunteiden äärelle. Kun puhun hiljaisuudesta en puhu ainoastaan ulkoisesta hiljaisuudesta, melun ja hälyn puuttumisesta vaan myös sisäisestä hiljaisuudesta. Syvällisestä sisäisestä rauhan tilasta, missä voi kokea yhteyden koko olemassaoloon.

Saattaa olla hyvin vaikeaa yrittää saavuttaa hiljaisuuden kokemus, kun olemme tottuneet kiireiseen ja jatkuvassa liikkeessä olevaan elämänrytmiin. Kun yritämme hiljentyä havahdumme siihen, että mielessä virtaa kuvia ja ajatuksia päivän toimista ja tapahtumista, meidän on vaikeaa keskittyä olemaan paikoillamme. Hiljaa oleminen ja mielen tyhjentäminen saattaa tuntua jopa turhauttavalta, sillä mitä kiihkeämmin yritämme tyhjentää mielemme sitä enemmän mieli tuntuu liikkuvan ajatuksesta toiseen. Mutta juuri mielen harhailun havaitseminen on ensiaskel täydelistä hiljentymisen tilaa. Kun voitamme vastuksen, huomaamme äkkiä olevamme keskellä täydellistä hiljentymisen, hyvän olon ja rentoutumisen tilaa, josta poistumiseen ei ole enään niin kiire ja jota alkaa huomaamattaan kaipaamaan jokapäiväisessä elämässä.




Kokemus hiljentymisestä, on kuin syvä uni josta herää virkistyneenä. On hämmästyttävää miten pelkkä viidentoista minuutin syvä rauhoittuminen, mielen hiljentyminen saa aikaan.
Puhun luovuuskurssien parissa, että hiljentyminen on ehdoton sillä hiljaisuuden ja viivan piirtämisen avulla kautta siirrymme luovaan tilaan, missä kuvat, -sävelet, ja sanat... alkavat virrata itsestään. Siirrymme toisenlaisen tietoisuuden tilaan. 


Uneen vajotessammekin siirrymme toisenlaisen tietoisuuden tilaan. Käydessämme levolle rauhoitumme, tyhjennämme mielemme päivän askareista ja annamme keholle ja mielellemme luvan rauhoittua. Hetken päästä tuntee kuinka tietoisuus alkaa lähestyä toisenlaista rauhanomaista, unen syvää tilaa.Olen vajoamassa jonnekkin syvään, pehmeään tilaan missä on täydellinen pimeys, mutta pimeys on turvallista ja rentouttavaa.
Maalaamisessa tapahtuva tietoisuuden tilan vaihdos on monella tapaa samanlainen, hetken käden seuratessa viivaa tietoisuus käden ja ympäristön liikkeistä alkaa vaipua pois, ajantaju katoaa ja astumme jonkinlaisen ajattomuuden tilaan -iankaikkisuuteen.
Prosessi muuttuu tärkeäksi.Ehkäpä tuota voisi kuvat sanoi juuri prosessiin astumisena. Visuaalisesti näen kuvan, itseni astumassa voimakkaaseen pyörteeseen aina kun uppoudun maalaamaan.


perjantai 31. elokuuta 2012

Tervetuloa syyskuu...


Tänään kävimme tekemässä kurssilaisten kanssa kultamaalauksen vanhalla louhoksella, jota minä kutsun kalliojärveksi. Louhokselta on louhittu kiveä junaradan pohjaan ennen muinoin.
Kultamaalauksen olen tehnyt aijemmin Vedic art opettajankoulutuksessa, virtaavaan veteen. Se oli hyvin yksinkertainen, mutta juhlava hetki minulle ja koin, että haluan tehdä sen omilla kursseillani jos voin tarjota kurssilaisilleni vähääkään siitä kokemuksesta mitä minä koin tuolloin.

Lähdimme iltasella järvelle. Matkalla ylös järvelle, tielleni osui linnunsulka, kaunis sulka jonka poimin maasta. Ajattelin ensin, että säästän sen, mutta sitten ajattelin että sillä on jokin merkitys, että se osui tielleni. Lahja Saraswatilta, taiteen julattarelta. Ripottelin pienen määrän kultajauhetta veteen ja laitoin sulan sen päälle, jota vesi lähti liikuttamaan. Ja voi miten hieno kokemus se olikaan! Siitä tuli kultamaalaus, avaruus joka oli liikkeessä! Katselimme maalausta kauan ja kuuntelimme luontoa. Juna meni jossain kaukaa, se yhdisti jänällä tapaa paikan historiankaijun tähän hetkeen.  Kaksi sorsalintua uiskenteli kauempana. Katselimme kauan niiden menoa ja ajattelimme mikä merkitys niillä mahtoi olla tässä hetkessä. Tuntui hetken veden väreilyä katsoessa, että Taiteen jumala Saraswati olisi astunut sisään maisemaan ja siunannut hetken. 17. prinsiipiä pystyi näkemään ja kokemaan siinä istuessamme. Maailmanlaikkeus oli ja hengitti siinä silmiemme edessä. Avaruus peilautui veteen. Se oli hyvin mieletön kokemus.












                                   

Jatkoimme matkaa uimarannelle. Kävin viikko sitten pulahtamassa eräässä järvessä tässä lähellä, minkä ympärillä on aivan upeat maisemat. Vesi oli nytkin viileää mutta virkistävää. Jatkoimme matkaa myllylle, koska kurssilaiselleni oli tullut vedestä kurssilla tärkeä elementti. En ollut itsekkään koskaan käynnyt jalan kyseisellä koskella, vaikka koko elämäni täällä olen asunnut ja olihan se hieno kokemus. Aivan upea paikka!!






Vielä, jo illan hämärtyessä jatkoimme matkaamme lammelle, missä on kuun noustessa upeat maisemat ja ihanaa kuunnella hiljaisuutta taikkapa katsella tähtiä. Täällä pöheikössä seistessämme menikin sitten tovi. Upeita kokemuksia saimme matkaevääksi. Oli hienoa jakaa kokemus jonkun kanssa, joka ymmärtää sen kauneuden. Yleensä koen näitä hetkiä yksin. Oli mukava kokemus olla jonkun toisen ihmisen seurassa, jolle voi puhua samaa kieltä hiljaisuudesta.








keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Luonnon tarjoamaa taidetta...

Olen majaillut alkuviikon mökillä ja seurannut mielenkiinnolla mitä eläimiä tämä kesä toi jälleen tullessaan. Uusia tuttavuuksi näillä rannoilla ovat silkkiuikku -pariskunta jonka näin uivan ylväästi rantakaislojen seassa, lähtien ulapalle päin. Toinen lintueläin -tuttavuus on telkkäpariskunta jotka nämäkin uiskentelevat rannan läheisyydessä illan hämärtyessä. Eräänä yönä näin niitä enemmänkin. Ne nukkuivat rannalla pää höyheniin työnnettynä.
Monena viikonloppua olen katsellut pihalla loikkivan metsäjäniksen touhuja. Tänäiltana niitä loikki pihalla peräti kolmin kappalein. Niiden leikkiä oli hauska seurata ja tähyilinkin niitä kotvasen aikaa keittiön ikkunasta.

Yöt ovat hämärtyneet juhannuksesta. Muuten en hämäryyttä olisi niin huomannutkaan, mutta nyt kun monena iltana olen istunut yön hämärinä hetkinä ikkunan ääressä, josta näkyy maisema järvelle, ympäröivän pimeyden vasta huomaa. Pian on syksy, mutta onneksi siihen on vielä aikaa. Vaikka toisaalta odotan jo syksyä innokkaana, syysihminen kun olen.  Mutta ensin minun on saatava nauttia heinäkuun helteisistä päivistä ja kirpeän viileistä uimavesistä.



Viime viikolla juuri ajattelin itsekseni, että haluaisin linnun sulkia unensieppareihin, joita suunnittelen tekeväni. En mitään ostettuja, vaan ihan aitoja sulkia sillä ajattelen niiden symboloivan  jonkinlaista voimaa ja vapautta, mitä nyt sulkaan liitetään.
Kun tulin mökille perjantaina huomioni kiinnittyi erikoiseen kasaan nurmikolla. Lähemmäksi tultuani näin kasoittain höyheniä ja sulkia. Arvelin sulkakasaa korpin tekosiksi.

Tänään mennessäni illansuussa rantasaunalle, hämmästelin saunatien varrella olevaa kasaa. Kivenpäällä olevia mustia ja valkoisia pilkkuja näkyi siellä täällä ja ajattelin sen olevan ensi vain koivunoksa, mutta ei se voinnut olla. Lähemmäksi hivutettuani kiveä,osoittautuivat pilkut linnunsuluksi. Innoissani keräsin ne talteen ja ajattelin, että ompa kumma sattuma: juuri kun sulkia ajattelin niin niitähän satoi taivaalta sankoin määrin. Näistä saankin varmasti väkästettyä hienoja unensieppareita.
Sulkia lajitellessani pohdiskelin, että niitä ja montaa  muuta asiaa luonnossa voisi käyttää taiteen tekemiseen ja taiteen tekemisen lähtökohtana. Ei luonnon tarvitse olla pelkkä kokemus joka siirretään kankaalle, sehän voi olla jotain aivan konkreettistakin.

Tässä kevään ja kesän aikana olen pohdiskellut tulevia luovuus- ja taidekurssejani. Yksi minua kiinnostava asia, jonka haluaisin kursseillani tarjota on luontokokemus, johon liittyisi jotain konkreettista luonnon kanssa taiteilemista. On se sitten kynä joka on kiinnitetty kuusenoksaan, joka piitää viivaa paperiin tuulen heiluttaessa oksaa, tai sammaleella makoilua, haluaisin saada kurssilaisteni kanssa elämyksen luonnon tarjoamista taidelämyksistä.
Tänään löytämäni kauniit sulat sammaleisella kivellä, olivat minulle yksi taide-elämys.

Olen kerännyt sulkia kauan. Saattaa olla aikoja jollon niitä en näe ja sitten taas löydän. Joskus olen saattanut löytää jokusen komeankin sulan jonka olen ottanut talteen. Minulle sulat symboloivat suojelusta. Ajattelen sulkien olevan kaukaisia viestejä rajan taakse menneiltä rakkailta.




maanantai 9. huhtikuuta 2012

Luovuuden siemen


Jokaisessa meissä on on olemassa luovuuden siemen.Koimmepa itsemme luovaksi tai emme,luovuus on meidän sisällämme, se on syntymälahjamme. 
Luovuus mielletään yleensä kyvyksi saada aikaan jotain uutta, kyvyksi löytää uusia mahdollisuuksia ja asioita. Luovuutta on uusien näkökulmien löytäminen tuttuihin asioihin. Uudet näkökulmat löytyvät monesti yhdistämällä asioita ennakkoluulottomasti.

Arkielämässä luovat kyvyt tulevat esiin mielikuvituksena, kokeiluna, keksimisenä ja tutkimisena.
Luovuuden edellytyksiä ovat lapsenomaisuus, avoimuus ja vapaus.
Luovuuden esteenä voivat olla pelot, ennakkoluulot... Usein on esteenä myös epäonnistumisen pelko ja liialliseen korkeatasoisuuteen tuijottaminen. 

Lapset ovat luonnostaan luovia. Lapsaena luovuus on helppoa ja vallatonta. Tuolloin luomme helposti ja vaivattomasti aina uutta ja uusia piirustuksia ja leikkejä.
Luovuus on kasvuiässä hyvin haavoittuvainen ja herkkä. Se saattaa kadota ja tukahtua matkalla aikuisuuteen. Meidän kykymme
ilmaista itseämme jähmettyy, ja me kadotamme kosketuksemme todellisiin tunteisiimme ja itseemme.


Marjo Akkanen: Päällekkäisvalotus. Luovuus on uusien polkujen ja 
                          keksintöjen lötämistä.
                                                   
Tähän on monia syitä.
Arvostelu saattaa haavoittaa luovuuttamme silloin kun se on herkimmillään, ja saa sisäisen lapsemme vetäytymään piiloon. Meidät saatetaan opetetaan tekemään asioita tietyllä tavalla,
eikä luovuuttamme tai ainutlaatuisuuttamme kannusteta.
Arvostelun pelko saattaa estää meitä edes yrittämästä. Täydellisyyden tavoittelu tekee luomisesta tuskallista ja vaikeaa. Mielikuvat luomisesta ja itseilmaisusta saattavat olla myös harhaanjohtavia.

Luomisen taito ja kosketus omaan itseemme voidaan kuitenkin aina löytää uudelleen. Voimme oppia avaamaan kaikki lukot sisältämme, antaa luovuuden taas virrata itsessämme ja näinollen tuoda elämäämme uutta valoa ja riemua. Tällöin pääsemme kosketuksiin jälleen syvimmän totuuden kanssa. Kuulemme jälleen sisällämme olevan lapsen äänen, joka kaipaa meiltä huomiota:
nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunnetta. 

Kun heittäydymme virran vietäviksi ja avaamme sisimpämme luovalle toiminnalle se täyttää meidät alkuvoimaisella energiallaan. Ei ole väliä miten luovuuttasi ilmaiset. Luovuus voi olla mukana kaikessa toiminnassa. 
Voit ilmaista itseäsi maalaamalla tai laitttamalla ruokaa...Tärkeintä on, että olet avoin sille, mikä etsii ilmaisua kauttasi. Me voimme ilmaista tunteitamme ja kaiken kauneutta niin monin eri tavoin. 
Kaikesta mitä teemme voi löytää aina uusia mahdollisuuksia. Voimme olla luovia kaikilla aloilla, jokaisessa hetkessä. Sinä voit kokea luomisen ilon elämäsi kaikissa tilanteissa ja kaikilla mahdollisilla tavoilla.



    Luovuus on kuin siemen joka on puhjennut kukkaan.
Luovuudella on kiistaton vaikutus mielenterveyteemme.
Luovan toiminnan avulla voimme ennaltaehkäistä mielen kriisejä. 
Luovuuden avulla voimme ilmaista itseämme ja syvimpiä tunteitamme kaikilla mahdollisilla tavoilla. Luovan toiminnan avulla voimme saada jälleen yhteyden omaan itseemme.
                                

 lllll