 |
| Valokuvien muokkaus: Gemini. |
Eilen osallistuin luennolle, joka käsitteli luovuutta. Luento pohjautui Julia Cameronin tunnetuksi tekemiin menetelmiin ja uusimpaan aivotutkimukseen, ja se antoi täydellistä polttoainetta tälle keväälle ja kesälle. Olen ottanut tavoitteekseni vahvistaa omaa luovaa ilmaisuani.
Viime aikoina olen kahlannut läpi Mandala-kursseja ja Art Journal -työpajoja ja muuta kokeilevaa ja luovaa tekemistä, etsien ilmaisuuni vauhdikkaampaa virtausta mitä se on ollut. Tämän vuoden teemana on ollut rutiini: olen päättänyt tehdä viikoittain jotain luovaa.
Rutiini on luovuuden koti
Vastoin yleistä uskomusta, luovuus ei ole vain satunnainen inspiraation salamanisku. Aivotutkimus vahvistaa, että rutiini, toisto ja ympäristö ovat ne elementit, jotka synnyttävät uutta. Yksi tehokkaimmista työkaluista on Cameronin luomat aamusivut.
Aamusivut ovat nimensä mukaisesti aamulla, heti herättyä, kirjoitettuna kolme sivua tajunnanvirtaa. Älä nosta kynää paperista, älä pyyhi tai yliviivaa, kirjoita vain. Älä lue jälkeenpäin mitä kirjoitit, äläkä anna luettavaksi kenellekään kirjoittamiasi sivuja.
Miksi tämä tehdään aamulla?
Kyse on siitä, että heti herättyä aivoaaltojen toiminta on vielä hidasta (alfa- ja theta-aaltoja), jolloin yhteys alitajuntaan on suora. Kun kirjoitat tässä tilassa, pääset käsiksi sellaiseen materiaaliin, jonka päivätietoisuus yleensä suodattaa pois.
Olen kirjottanut aamusivuja säännöllisesti viisi vuotta ja nyt vuoden pitänyt niistä taukoa. Luennon jälkeen kaivoin vihon esiin. Aamusivut tyhjentävät mielen kohinan ja avaavat kanavat oivalluksille. Kun kynä liikkuu paperilla heti herätessä, aivot virittäytyvät luovaan tilaan ennen kuin päivän vaatimukset ehtivät väliin.
Sosiaalinen media -luovuuden hiljainen tappaja
Suurin este oman luovuuden tiellä on vähemmän yllättävä; sosiaalinen media. Viime syksynä kurssilla tekemäni havainnointi arjestani ällistytti minut: tajusin kuluttavani somessa aivan liikaa aikaa. Vaikka täydellinen somepaasto tekisi hyvää, vaatii moni työjuttuni läsnäoloa somessa, joten toistaiseksi... mutta olen ottanut vuoden alusta lähtien tavoitteen vähentää somessa roikkumista.
Automatisoituminen on kuitenkin viheliäinen ilmiö. Sormi hakeutuu näppäimelle usein ennen kuin on kunnolla edes herännyt. Se ei johdu tahdonvoiman puutteesta, vaan aivojen palkitsemisjärjestelmästä. Aamusivut ovat tässä hyväksi avuksi, sillä puhelimeen saa koskea vasta, kun sivut on kirjoitettu. Jatkuva vertailu muihin tappaa luovuuden, ja moni onkin löytänyt luovuuden polun pään vasta somesta luovuttuaan.
Kutsu luonnon ja hiljaisuuden äärelle
Maailmankaikkeudella on hauska tapa vastata ajatuksiini. Olen tässä viime syksystä lähtien miettinyt, miten sitä sitten lisäisi omassa arjessa luovuutta ja ylläpitäisi sitä. Olen käytännössä tiennyt jo vuosia tavat miten luovuutta voi luoda ja ylläpitää, mutta kyllä viheliäinen kiireinen arki on päässyt livahtamaan omaankin elämään, vaikka sitä herkästi kuvitteli elävänsä kuplassa. Syksyn kurssi toimi jonkinlaisena herättäjänä ja luultavasti sen ansiosta keväällä on ahmittu luovuusopintoja sieltä ja täältä. Sattuipa luennon jälkeen niin, että maailmankaikkeus kuuli aikeeni heittäytyä villiksi ja aloittaa luovan polun etsintä, sillä tänä aamuna sain työtarjouksen ohjata retriitti, jossa on luvassa täydellinen teknologiapaasto luonnon keskellä. Tämä se vasta onkin loistava tilaisuus palata luovuuden lähteelle. Ihan tulevana kesänä, tule tätä tekemään kuitenkaan. Keskityn nyt omaan polkuuni.
Uutta tutkittua tietoa tarjoiltiin siitäkin, että luonnossa oleilu ilman teknologiaa lisää ongelmanratkaisukykyä jopa 50 % (Art-teoria). Säännölliset kävelyt ilman puhelinta auttavat aivoja saavuttamaan niin kutsutun Default Mode Network -tilan. Se on tila, jossa aivot saavat levätä ja hautoa uusia ideoita rauhassa.
Taiteilijatreffit
Luennolla puhuttiin myös Camerotin taiteilijatapaamisista. Ideana on sopia viikoittain treffit itsensä kanssa ja tehdä jotain, mikä ruokkii luovuutta: museokäynti, metsäretki tai vaikkapa lukemista.
Muistan, kuinka reilu kymmenen vuotta sitten taiteen tekemiseni kriisiytyi ja luovuus katosi. Silloin sain avun juuri näistä tapaamisista.
Nyt on aika merkata taiteilijatapaamisia kesän kalenteriin. Jotain on jo sovittu ja kirjastosta haetut huojuvat kirjapinot ovat nekin alkaneet vihdoin huveta, kun olen tietoisesti valinnut lukemisen.
Luovan mielen resepti:
Jos haluat herätellä omaa luovuuttasi, uusin tutkimus ja kokemus suosittelevat näitä:
Aamusivut: Kirjoita mieli tyhjäksi joka aamu.
Deep Work: 90 minuutin keskittyneet jaksot ilman keskeytyksiä.
Luontokävelyt: Ilman puhelinta, anna ajatuksen lentää.
Uni: Luovat aivot tarvitsevat lepoa.
Leikki ja kokeilu: Käsityöt, piirtäminen ja uudet verkostot avaavat lukkoja.
Monialainen lukeminen: Lue sellaisesta aiheesta, mistä et tiedä mitään.
Luovuus vaatii tilaa ja rauhaa. On aika antaa tilaa sille, mikä on aitoa ja omaa.
