Sivut

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Luonnon tarjoamaa taidetta...

Olen majaillut alkuviikon mökillä ja seurannut mielenkiinnolla mitä eläimiä tämä kesä toi jälleen tullessaan. Uusia tuttavuuksi näillä rannoilla ovat silkkiuikku -pariskunta jonka näin uivan ylväästi rantakaislojen seassa, lähtien ulapalle päin. Toinen lintueläin -tuttavuus on telkkäpariskunta jotka nämäkin uiskentelevat rannan läheisyydessä illan hämärtyessä. Eräänä yönä näin niitä enemmänkin. Ne nukkuivat rannalla pää höyheniin työnnettynä.
Monena viikonloppua olen katsellut pihalla loikkivan metsäjäniksen touhuja. Tänäiltana niitä loikki pihalla peräti kolmin kappalein. Niiden leikkiä oli hauska seurata ja tähyilinkin niitä kotvasen aikaa keittiön ikkunasta.

Yöt ovat hämärtyneet juhannuksesta. Muuten en hämäryyttä olisi niin huomannutkaan, mutta nyt kun monena iltana olen istunut yön hämärinä hetkinä ikkunan ääressä, josta näkyy maisema järvelle, ympäröivän pimeyden vasta huomaa. Pian on syksy, mutta onneksi siihen on vielä aikaa. Vaikka toisaalta odotan jo syksyä innokkaana, syysihminen kun olen.  Mutta ensin minun on saatava nauttia heinäkuun helteisistä päivistä ja kirpeän viileistä uimavesistä.



Viime viikolla juuri ajattelin itsekseni, että haluaisin linnun sulkia unensieppareihin, joita suunnittelen tekeväni. En mitään ostettuja, vaan ihan aitoja sulkia sillä ajattelen niiden symboloivan  jonkinlaista voimaa ja vapautta, mitä nyt sulkaan liitetään.
Kun tulin mökille perjantaina huomioni kiinnittyi erikoiseen kasaan nurmikolla. Lähemmäksi tultuani näin kasoittain höyheniä ja sulkia. Arvelin sulkakasaa korpin tekosiksi.

Tänään mennessäni illansuussa rantasaunalle, hämmästelin saunatien varrella olevaa kasaa. Kivenpäällä olevia mustia ja valkoisia pilkkuja näkyi siellä täällä ja ajattelin sen olevan ensi vain koivunoksa, mutta ei se voinnut olla. Lähemmäksi hivutettuani kiveä,osoittautuivat pilkut linnunsuluksi. Innoissani keräsin ne talteen ja ajattelin, että ompa kumma sattuma: juuri kun sulkia ajattelin niin niitähän satoi taivaalta sankoin määrin. Näistä saankin varmasti väkästettyä hienoja unensieppareita.
Sulkia lajitellessani pohdiskelin, että niitä ja montaa  muuta asiaa luonnossa voisi käyttää taiteen tekemiseen ja taiteen tekemisen lähtökohtana. Ei luonnon tarvitse olla pelkkä kokemus joka siirretään kankaalle, sehän voi olla jotain aivan konkreettistakin.

Tässä kevään ja kesän aikana olen pohdiskellut tulevia luovuus- ja taidekurssejani. Yksi minua kiinnostava asia, jonka haluaisin kursseillani tarjota on luontokokemus, johon liittyisi jotain konkreettista luonnon kanssa taiteilemista. On se sitten kynä joka on kiinnitetty kuusenoksaan, joka piitää viivaa paperiin tuulen heiluttaessa oksaa, tai sammaleella makoilua, haluaisin saada kurssilaisteni kanssa elämyksen luonnon tarjoamista taidelämyksistä.
Tänään löytämäni kauniit sulat sammaleisella kivellä, olivat minulle yksi taide-elämys.

Olen kerännyt sulkia kauan. Saattaa olla aikoja jollon niitä en näe ja sitten taas löydän. Joskus olen saattanut löytää jokusen komeankin sulan jonka olen ottanut talteen. Minulle sulat symboloivat suojelusta. Ajattelen sulkien olevan kaukaisia viestejä rajan taakse menneiltä rakkailta.




2 kommenttia:

  1. Ihana, itse keräilen myös sulkia, käymme miesystäväni kanssa kalastelemassa ja löydän aina ihania sulkia saarista ja meren rannoilta. Käytän sulkia maalaamisessa esim. marmorointien tekemiseen ja muuten pidän niitä koristeena kaikkien ihanien kivien yms.. aarteiden kanssa lasipöytäni uumenissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mirkuliina ja kiitos kommentistasi!=) Sulilla varmasti saakin aikaan todella kauniita marmorointeja.Vierailin tässä viikko takaperin Ilomantissa Möhkön ruukilla, missä oli myös taidenäyttely. Maalauksissa oli käytetty sulkia osana maalausta, se oli kanssa jännä idea.

      Poista