Talviloma tuo mieleen hitaat päivät ja valon, joka viipyy hetken pidempään hangilla, ja jota voi tarkkailla kiireettä. Melkein koko viikko ilman opetusta - hengähdystauko arjen rytmistä ja aikaa ajatuksille, jotka saavat rauhassa kasvaa ennen kuin niitä tarvitsee selittää kenellekään. Aikaa kuunnella, mitä sisimmässä tapahtuu.
Mutta taiteilijan talviloma ei ole pysähtymistä. Se on siirtymä toiseen rytmiin.
Maaliskuun näyttely on tekeillä. Värit hakevat paikkaansa, pinnat kerrostuvat. Aiheita vilisee mielessä - välillä niin tiheään, että on oikeastaan kiire saada ne kankaalle ennen kuin ne muuttuvat toisiksi. Vuosiin en ole kokenut tällaista kiihkoa maalata suoraan mielestäni. Se tuntuu lumoavalta. Maalaaminen tuntuu nyt välttämättömyydeltä.
Samalla kulkee kurssien suunnittelu: mitkä kurssit jatkuvat ja mitä uutta tulee tarjolle. Kun oma intohimo palaa kirkkaana, riittää siitä jaettavaksi myös muille.
Tänään sain ruokkia omaa luovuuttani osallistumalla kollegan Intuitiivista voimaa -työpajaan Lopen opistolla. Oli virkistävää olla hetki oppijana, heittäytyä prosessiin ilman suorittamisen tarvetta. Taideterapeuttinen työskentely muistutti jälleen sisäisen liikkeen tärkeydestä: kaiken tekemisen ei tarvitse aina olla tavoitteellista, valmista tai esiteltävää. On arvokasta tehdä myös sellaista, joka saa jäädä vain kokemukseksi itselleni.
Maaliskuun kynnyksellä mielessä häivähtää myös Kalevalanpäivä. Ehkä siihen liittyy musiikkia, ehkä pieni konsertti... Paljon on meneillään. Uutta luodaan jääkerrosten alla. Taiteen maailma elää ja hengittää muutoksessa, ja joskus suunnitelmat jäävät leijumaan ilmaan kuin kevättalven usva. Jotkin asiat saavat kypsyä rauhassa, piilossa, ennen kuin niistä tulee totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti