Kesänäyttelyn valmistusta

Vieraanvaraisuus. Öljyväri mdf-levylle 2026.
On uusimpia maalauksiani. 

Työhuoneella eletään parhaillaan ehkäpä vuoden intensiivisintä, mutta samalla inspiroivinta ja kieltämättä myös hieman hikisintä aikaa. Ateljeella tuoksuu tärpätti ja tuore öljyväri, sillä työn alla on sarja uusia teoksia, jotka valmistuvat kovaa vauhtia suoraan kesänäyttelyyni joka lähestyy päivä päivältä.

Kun ulkona luonto hehkuu kaikissa mahdollisissa vihreän ja valon sävyissä, se väkisinkin puskee myös kankaalle. Työskentelytahti on kova, mutta teoksia myös syntyy kun kohtaamisia luonnossa.

Tämä vuonna olen jälleen saanut upean mahdollisuuden päästä esittelemään uusimpia töitäni kesänäyttelyyn Promenadigalleriaan. Heinäkuusta on siis tulossa taiteen täyteinen. Maalausurakka jatkuu vielä hetken täällä neljän seinän sisällä, ennen kuin teokset ripustetaan seinille. 

Suinkaan en vielä näyttelyn pystyttämisen jälkeen malta vetäytyä ansaitulle levolle, sillä todellisuus on astetta dynaamisempi. Kun näyttely on ripustettu, tiedossa on vielä uusi rutistus: tulevien näyttelyhakujen valmistelu sekä ahkerointia käsikirjoituksen oikoluvun parissa. Luova työni rönsyilee siis parhaillaan visuaalisesta maailmasta tekstiksi, mikä on laittanut aivot aivan uudella tavalla töihin.

Ahkeroinnin välissä aion kuitenkin pitää tiukasti kiinni myös kesälomasta. Suunnitelmissa on suunnata reissun päälle – matkustaa, nähdä uusia maisemia ja ruokkia inspiraatiota tulevaa varten. Parhaat ideat syntyvät juuri silloin, kun on vapautta olla. 

Luovaa verkostoa punomassa

Opetustyö opistoissa on kesätauolla, mutta teen muutamia työpajoja ja kursseja kesän aikana. Mutta nyt on ennen kaikkea aikaa omalle taiteelliselle työlle ja luovuuden herättelylle. 

Kesäkuun alkuun sijoittuu Vedic art kurssi, jonka opettamisesta on oikeastaan vuosien myötä on muodostunut sydämen asia. Kyse ei ole perinteisten taiteen oppien opettamisesta, vaan  17. periaatteen matkasta kohti sitä, mikä meissä kaikissa on jo valmiina: puhdasta luomisen iloa.

Vedic Art muistuttaa minua siitä, että taide ei ole suoritus – se on itsensä kohtaamista maalaten. Kurssien vetäminen lataa omat akkuni niin äärimmilleen, että on suoranainen fyysinen pakko siirtää inspiraatio omiin projekteihini. Nyt ensimmäisiä näyttelyhakemustöitä maalatessa olen saanut nauttia jälleen siitä mitä syntyy näkyväksi ja kohdattavaksi.  

Valvon usein silloin, kun muu maailma nukkuu. Kuljen luonnossa kameran kanssa, mutta suurin tallennustyö tapahtuu verkkokalvoillani ja kokemuksena. Nyt myös kesäkuun alussa luonto on puhjennut sellaiseen hehkuun, että kauneutta ja luomisvoimaa löytyy ympäriltä aivan kaikkialta minne katseensa kääntää. Tuleva kesä onkin omistettu luovuudelle ja prosessille. Aion antaa itselleni luvan kokeilla, epäonnistua, yllättyä ja ennen kaikkea nauttia tekemisestä. 

Oman rauhan lisäksi kevät on tuonut mukanaan taiteilijoiden keskuuteen syntynyttä yhteisöllisyyttä, josta olen valtavan iloinen. Työ itsessään on yksinäistä puurtamista, mutta yhteisöllisyys tuo mukanaan korvaamatonta vertaistukea ja rehellistä ajatusten vaihtoa ammatista – sen kaikista puolista. Kun kokemukset, vinkit ja haasteet jaetaan muiden samanmielisten ammattilaisten kanssa, kukaan ei jää yksin kysymystensä kanssa.

Tämä upea yhteisöllisyys värittääkin nyt koko tulevaa kesää niin Kulttuurikonttorilla piipahtelun, kuin luovien rentojen taidepiknikkien merkeissä. 

Vaikka nyt nautitaan kesäkuun lämmöstä ja valosta, syntynyt taiteilijaverkosto kantaa pitkälle eteenpäin. Kohti syksyä edetessä jatketaan työpajatapaamisissa kohti ajatusta, miten voimme tukea toisiamme taiteen tekemisessä myös elinkeinona. Se antaa aivan erityistä turvaa ja intoa tulevaan.